Tuulivoimalat eivät tuota pelkästään tasaista matalaa ”hurinaa” tai säännöllisesti aaltomaista matalaa ääntä, kuten perinteiset äänimallit esittävät, vaan ne tuottavat epäsymmetrisiä ja impulssimaisia tapahtumia, jotka toistuvat rytmikkäästi esimerkiksi joka kerran, kun tuulivoimalan lapa ohittaa tornin, kirjoittaa saksalainen lääketieteen tohtori Stephan Kaula Euroopan lääketieteellisen yhdistyksen (European society of Medicine) julkaisusarjassa 31.1.2026.

Stephan Kaulan artikkeli ”Aerodynamic Wind Turbine Emissions and Vestibulo-Cochlear Coupling: Impulsive Pressure Signatures and Their Health Relevance” käsittelee tuulivoimaloiden aiheuttamia matalia ääniä (ilmanpaineen vaihteluja) ja niiden mahdollisia vaikutuksia kriittisestä näkökulmasta verrattuna valtavirran tutkimuksessa esitettyihin johtopäätöksiin.

Perinteisesti tuulivoimaloiden tuottamaa ääntä (melua) mitataan ja arvioidaan desibeleinä ja taajuuksina (esim. infraääni < 20 Hz) sekä sillä, kuuleeko ihmiskorva äänen vai ei. Valtavirran tutkijoiden näkemys on, että tuulivoimaloiden infraääni on liian heikkoa aiheuttamaan ihmisille ongelmia. Kaulan näkemys poikkeaa näistä näkemyksestä.

Hän sanoo, että tuulivoimalan lavat pyöriessään ilmassa aiheuttavat rytmikkäästi ja toistuvasti katkeavia paineaaltoja. Nämä impulssit eivät vaikuta ihmiseen kuuloaistimuksena, vaan ne vaikuttavat sisäkorvan tasapainoelimeen (vestibulaarinen järjestelmä), joka on herkkä pienille paine- ja nesteenliikkeille jopa silloin, kun ”ääni on liian hiljainen kuultavaksi”. Kaulan mukaan nämä toistuvat paineiskut voivat olla selitys monille ihmisten kokemille oireille.

Tästä syystä nykyiset mittaustavat (esim. desibeli-taajuusanalyysi) eivät riitä, koska ne eivät erota näitä impulssimaisia rakenteita. Sen sijaan pitäisi mitata paineenvaihteluja sekunnin murto-osissa ja käyttää käsitettä ”tuuliturbiinin päästötunnusmerkit” (wind turbine emission signatures) kuvaamaan tätä paineiskujen toistuvuutta.

Linkki Stephan Kaulan artikkeliin: https://esmed.org/MRA/mra/article/view/7201

Artikkelin johtopäätös kiteytettynä: ”Tuulivoimaloiden tuottamia matalataajuisia ääniä ei tule mitata pelkästään perinteisellä akustiikalla, koska se ei paljasta olennaista. Kyse on toistuvista pienistä paineiskuista, jotka ärsyttävät sisäkorvan tasapainoelintä suoraan, vaikka korva ei kuule mitään. Siksi monet kokevat oireita, vaikka desibelilukemat ovat sallitulla alueella.”

Valtavirran tutkimuksessa tämä on kiistanalainen näkemys. Nykyisin vallitseva ”tieteellinen konsensus” ei hyväksy näkemystä, että kuulokynnyksen alapuolelle jäävillä äänillä voisi olla terveysvaikutuksia.

Tuulivoimaloiden terveysvaikutuksista käydään kiivasta keskustelua, mutta suurin osa virallisista terveysviranomaisten (WHO, EU:n ympäristöraportit, useat kansalliset terveysvirastot) ovat päätyneet siihen, että tuulivoimaloiden infraääni ei aiheuta suoria fysiologisia oireita kuulokynnyksen alapuolella olevilla tasoilla. Oireet liitetään useimmiten psykosomaattisiin tekijöihin, placeboon tai muihin stressitekijöihin.

Stephan Kaulan näkemykset poikkeavat näistä perinteisistä näkemyksistä. On kuitenkin täysin mahdollista, että valtavirtaa vastaan uivat tutkijat ovat oikeassa siinä, että kaikkia tuulivoimamelun osa-alueita ja vaikutuksia ei vielä tunneta. Historia tuntee useita esimerkkejä siitä, kuinka aluksi vähätelty tai kiistelty terveysvaara on myöhemmin osoittautunut todelliseksi. Esimerkkeinä voidaan mainita asbesti, talidomi tai vaikka tupakka, jota sitäkin pidettiin 1950-luvulle saakka harmittomana ja joskus jopa terveellisenä.

Saksalainen lääketieteen tohtori (Dr.med) Stephan Kaula on itsenäinen tutkija, joka on erikoistunut ympäristö- ja aistifysiologiaan ilman sidoksia yliopistoihin tai suuriin tutkimuslaitoksiin. Julkaisuissaan hän keskittyy tuulivoiman matalaäänikysymyksiin.

Suomessa DI, VTT:n eläkkeellä oleva johtava tutkija Hannu Nykäsen tutkimusraportin ”Tuulivoimaloiden synnyttämän melun ja tärinän terveysriskit – esitutkimus” johtopäätöksenä tuotiin esille Suomessa tehtyjen infraäänimittausten olennaisin virhe eli infraäänen analysointi terssikaista-analyysina. Tämä analyysitapa johtaa täysin virheelliseen arvioon infraäänen haitallisuudesta hävittäessään mahdollisuuden tuulivoimaloiden lapataajuisen melun (ääneksen) ja lapataajuisen ääneksen harmonisten komponenttien analysointiin.

Tutkimusraportti löytyy tästä linkistä: https://tvky.info/2023/03/tutkimusraportti-tuulivoimaloiden-synnyttaman-melun-ja-tarinan-terveysriskit-esitutkimus/

Viime lokakuussa kuultiin Kööpenhaminassa kaksi tuulivoimameluun liittyvää luentoa. Uppsalan yliopiston tieteellisen laskennan professori Ken Mattsson kertoi tutkimusryhmänsä kanssa kehittämästään laskentamallista tuulivoimamelun etenemisen arvioimisessa. Lääketieteen ja filosofian tohtori Håkan Enbon luennoi infraäänen vaikutuksista aivoihin.

Luennot ovat katsottavissa tästä linkistä: https://tvky.info/2025/10/kaksi-luentoa-tuulivoimamelusta-koopenhamina-tanska-8-10-2025/

Lataa Stephan Kaulan artikkeli tästä:

Tykkää meistä facebookissa: https://www.facebook.com/profile.php?id=100080395790841

Seuraa meitä viestipalvelu X:ssä: https://x.com/TuulivoimaR