Tuulivoimaloiden ja perustusten käytön päättymisen jälkeinen purkaminen

11.6.2023

Tuulivoiman lisääntyminen on lisännyt myös keskustelua siitä, mitä tuulivoimaloille ja niiden perustuksille tapahtuu niiden käytön päättymisen jälkeen. Tuulivoimaloille maataan vuokranneita maanomistajia kiinnostaa erityisesti se, joutuuko maanomistaja vastuuseen voimaloiden ja perustusten purkamisesta ja jätehuollosta, jos voimaloiden omistajaa ei saada siitä vastuuseen.

Tuulivoimaloiden rakentamisesta ja purkamisesta ei ole Suomessa erityislainsäädäntöä eikä viranomaisohjeistusta. Voimaloiden purkamiseen liittyvät oikeudelliset kysymykset ratkaistaan yleisen rakentamista, ympäristönsuojelua ja jätehuoltoa koskevien säädösten sekä osapuolten välisten sopimusten perusteella.

Maanvuokrasopimuksissa sovitaan yleensä, että tuulivoimayhtiö purkaa tuulivoimaloiden maanpäälliset osat, mutta perustusten purkamisvastuu jää useimmiten avoimeksi, tai sopimuksessa saatetaan jopa sopia, että perustukset voidaan jättää ”maisemoituina” paikoilleen. Tällainen sopimusehto tarkoittaa kuitenkin sitä, että vastuu perustuksista siirtyy maanvuokrasopimuksen päättymisen jälkeen maanomistajalle.

Useimpiin maanvuokrasopimuksiin sisältyy sopimusehto purkuvakuuden asettamisesta. Purkuvakuudet ovat kuitenkin harvoin määrältään riittäviä kattamaan purkamiskulut täysimääräisesti. Yleensä vakuuden määrä on mitoitettu sillä perusteella, että perustuksia ei pureta, vaan ne jäävät voimaloiden purkamisen jälkeen paikoilleen. Lisäksi purkuvakuutta ei yleensä aseteta sopimuksen allekirjoituksen yhteydessä, vaan sitä kartutetaan pitkän ajan, usein jopa vuosikymmenten aikana ja useissa erissä.

Ympäristöministeriön mukaan perustusten purkaminen tarkoittaa voimalan pääosin betonista ja teräksestä muodostuvien perustusten poistamista maaperästä ja purkujätteen asianmukaisen jätehuollon järjestämistä. Perustusten poistamisen jälkeen alue maisemoidaan.

Tuulivoimaloiden ja perustusten purkamisvastuuseen liittyvät lainsäädökset:

Maanvuokrauslaki (258/1966):

Maanvuokrauslain 86 § 2 momentin mukaan ”jos vuokramies on rakentanut vuokra-alueelle rakennuksen tai laitoksen, on vuokranantajalla, jollei toisin ole sovittu, oikeus lunastaa rakennus tai laitos 34 §:n 3 momentissa säädettyjen perusteiden mukaan määrättävästä hinnasta, mikäli hän ennen vuokrasuhteen päättymistä on vuokramiehelle siitä kirjallisesti ilmoittanut. Milloin vuokranantaja ei lunasta rakennusta, vuokralaisen on kolme kuukautta vuokrasuhteen päättymisestä purettava rakennus, ellei toisin sovittu. Vuokranantajalla on muussa tapauksessa oikeus vuokramiehen lukuun myydä ne julkisella huutokaupalla ja huolehtia niiden paikan kuntoonpanosta”.

Jos maanvuokrasopimuksessa ei ole muuta sovittu, tuulivoimayhtiö on velvollinen purkamaan voimalan perustukset.

Maankäyttö- ja rakennuslaki (132/1999) voimassa 31.12.2023 asti:

Vielä voimassa olevan MRL:n mukaan tuulivoimalan rakentaminen edellyttää aina rakennuslupaa tai toimenpidelupaa (125 §). Ympäristöministeriön kannan mukaan luvassa on mahdollista määrätä myös käytön lopettamisen yhteydessä tapahtuvasta purkamisesta. Jos purkamisesta ei ole määrätty rakennusluvassa, rakennusluvan saaneen tuulivoimalan purkaminen edellyttää purkamislupaa (127 §). Tällöin purkamisluvassa määritellään, miten purkaminen on toteutettava. Kunta voi MRL:n 182 §:n mukaan uhkasakolla tai teettämisuhalla velvoittaa oikaisemaan purkamisvelvollisuuden laiminlyömisen. Tuulivoimalan purkamisesta vastaa voimalan omistaja.

Jos rakennuksesta on ilmeistä vaaraa turvallisuudelle, tulee rakennus määrätä purettavaksi tai kieltää sen käyttäminen (MRL 166 § 3 mom). Jos perustusten purkamisesta ei ole sovittu ja jos siitä ei ole määräystä rakennusluvassa tai purkamisluvassa, MRL 170 § 2 momentin mukaan ”jos rakennus on osaksi tai kokonaan tuhoutunut, rakennustyö on jätetty kesken tai rakennuksen käyttämisestä on luovuttu, rakennuspaikka ympäristöineen on saatettava sellaiseen kuntoon, ettei se vaaranna turvallisuutta tai rumenna ympäristöä. Rakennus on myös riittävästi suojattava säältä ja mahdolliselta vahingonteolta”.  Säännös ei kohdenna vastuuta rakennuspaikan siivoamisesta kenellekään.

Uusi rakentamislaki (751/2023 ), voimaan 1.1.2025:

Lain 145 §:ssä on MRL 170 § 2 momenttia vastaava säännös, mutta siinä vastuu purkamisesta kohdennetaan kiinteistön haltijaan: ”Jos rakennus on osaksi tai kokonaan tuhoutunut, rakennustyö jätetty kesken tai rakennuksen käyttämisestä on luovuttu, kiinteistön omistajan on saatettava rakennuspaikka ympäristöineen sellaiseen kuntoon, ettei se vaaranna terveellisyyttä tai turvallisuutta eikä rumenna ympäristöä.” 147:n mukaan ”jos joku ryhtyy toimiin tämän lain tai sen nojalla annettujen säännösten tai määräysten vastaisesti taikka lyö laimin niihin perustuvan velvollisuutensa, voi kunnan rakennusvalvontaviranomainen … velvoittaa niskoittelijan määräajassa oikaisemaan sen, mitä on tehty tai lyöty laimin”.

Jätelaki (646/2011):

Jätelaki 5 §: Jätteellä tarkoitetaan ainetta tai esinettä, jonka sen haltija on poistanut tai aikoo poistaa käytöstä taikka on velvollinen poistamaan käytöstä.

Jätelaki 6 § 5) kohta: Rakennus- ja purkujätteellä tarkoitetaan mm. rakennuksen tai muun kiinteän rakennelman uudis- ja korjausrakentamisessa ja purkamisessa syntyvää jätettä.

Jätelaki 8 §: Kaikessa toiminnassa on mahdollisuuksien mukaan noudatettava seuraavaa etusijajärjestystä: Ensisijaisesti vähennettävä syntyvän jätteen määrää ja haitallisuutta. Jos jätettä kuitenkin syntyy, jätteen haltijan on ensisijaisesti valmistettava jäte uudelleenkäyttöä varten tai toissijaisesti kierrätettävä se. Jos kierrätys ei ole mahdollista, jätteen haltijan on hyödynnettävä jäte muulla tavoin, mukaan lukien hyödyntäminen energiana. Jos hyödyntäminen ei ole mahdollista, jäte on loppukäsiteltävä.

Jätelaki 13 §: Jätettä ei saa hylätä eikä käsitellä hallitsemattomasti.

Jätelain säädöksistä huolimatta ympäristöministeriö katsoo, ettei tuulivoimaloiden perustuksia voida pitää jätteenä, mikäli ne jätetään purkamatta, ja jätteeksi ne muuttuisivat vasta siinä tapauksessa, että perustukset puretaan. Ministeriö kuitenkin ilmoittaa, etteivät sen alla olevassa muistiossa esittämät kannanotot ole oikeudellisesti sitovia.

Lataa ympäristöministeriön muistio tästä: