Tiesitkö, että tuulivoimalla pyöritetään Suomen energiataloutta vain viisi ja puoli päivää vuodessa? Ja tiesitkö, että aurinkoenergialla vain pari tuntia? Tiesitkö, että Suomen tuontienergiasta yli 60 prosenttia tulee Venäjältä?
Tuuli- ja aurinkovoiman hypetys ja propaganda ovat johtaneet siihen, että niiden merkitys kuvitellaan energiataloudessamme todellista suuremmaksi. Sitrakin vaatii kotimaisen turpeen ja puuenergian käytön alasajoa.
Suomen vuotuinen energian kulutus on 383 miljoonaa MWh sisältäen sähkön, lämmön, liikenteen jne. Tästä tuontienergian osuus on 2/3 eli 255 miljoonaa MWh. Kotimaisen energian osuudeksi jää 128 miljoonaa MWh. Keskimääräinen päiväkulutus on noin miljoona MWh. Tuontienergialla pyöritetään Suomea vähän yli 250 päivää vuodessa, kotimaisen jäädessä runsaaseen 100 päivään. Tuontienergiasta 61 prosenttia tuodaan Venäjältä.
Tuulivoiman osuus energian kulutuksesta vuonna 2018 oli 5,8 miljoonaa MWh eli 1,5 prosenttia. Tuulivoimalla saatiin energiaa vuoden tarpeisiin viideksi ja puoleksi päiväksi. Aurinkoenergiaa kulutuksesta oli 90 000 MWh eli pari promillea. Aurinkoenergiaa riitti koko vuoden energian kulutuspottiin pariksi tunniksi!
Tuulivoimainvestointeihin on käytetty 5 miljardia euroa. Tänä vuonna suomalaiset osallistuvat tuulitalkoisiin Energiaviraston mukaan 318 miljoonalla eurolla. Tuulivoiman tariffituki valuu merkittävästi ulkomaalaisille tuulivoimayhtiöille.
Lisäksi suomalaiset maksavat ostamansa tuulienergian käytöstä keskimäärin 30 euroa/MWh eli 177 miljoonaa euroa. Yhteensä puoli miljardia tuulivoimayhtiöiden taskuihin. Viiden ja puolen päivän tuotannosta!
Suomessa on soita yhteensä 10 miljoonaa hehtaaria. Turvetuotannossa siitä on noin 0,6 prosenttia eli 60 000 ha. Tuotantoon kaikista soista soveltuu 12 prosenttia. Suojeltuna on sama määrä eli 1,1 miljoonaa ha. Lisäksi lainsäädännöllä on kielletty hyödyntämästä ojittamattomia soita 3 miljoonaa ha eli käytännössä tämäkin suoala on suojeltu.
Turpeen osuus energian kokonaiskulutuksesta oli ennen turpeen vastaista ajojahtia 25 miljoonaa MWh. Turpeen osuus on romahtanut kymmenessä vuodessa. Turpeella tuotetaan kaukolämpöä kaupunkilaisten koteihin ja sulatetaan kävelykatuja. Metsäenergian osuus on 38 miljoonaa MWh. Eli turve- ja metsäenergialla pyöritetään Suomen energiataloutta yli 50 päivää vuodessa.
Ydinvoimalla 21 päivää ja kotimaisella vesivoimalla 12,5 päivää.
Mikäli Sitraa on uskominen, niin kotimaisen turpeen ja puun käyttö loppuu kertarysäyksellä, ja korvataan saksalaisilla ja tanskalaisilla tuulimyllyillä, kiinalaisilla aurinkokennoilla, venäläisillä ydinvoimaloilla ja osmankäämillä.
Yhtälö on mahdoton. Millä rahalla investoinnit toteutettaisiin? Ehditäänkö viidessä vuodessa rakentaa turpeen ja puun käytön korvaavat neljä uutta ydinvoimalaa, 7 000 tuulivoimalaa tai asentaa hehtaareittain aurinkokeräimiä?
Ja kukas ne osmankäämit kasvattaa ja kerää? Kotimainen turve ja puu olisi pakko korvata ulkomaisella öljyllä, kaasulla ja kivihiilellä. Tuonnin ja erityisesti venäläisen energian osuus nousisi huimasti.
Vaan entäpä jos turvetuotantoon otettaisiin siihen soveltuvasta suoalasta vaikkapa 10 prosenttia? Se olisi vain 1,2 prosenttia Suomen suoalasta. Tältä alalta tuotettaisiin kotimaista varastoitavaa energiaa 25 vuoden ajan 60 miljoonaa MWh. Joka ikinen vuosi neljän Olkiluoto kolmosen verran.
Suot eivät lopu, sitä syntyy koko ajan lisää. Tänä aikana ympäristöteknologiaankin voidaan panostaa. Ja kehittää turpeelle muitakin käyttötarkoituksia. Työtäkin olisi yli 20 000 suomalaiselle.
VTT:n ja GTK:n laskelmissa energiakäyttöön hyödynnettävissä olevan suoalan energia on 13 miljardia MWh. Jos tämä hinnoiteltaisiin kivihiilen satamahinnan mukaan, niin turvevarojemme arvo olisi 130 miljardia euroa. Pörssisähkön hinnalla turvevarallisuutemme olisi 390 miljardia euroa. 60 miljoonan MWh:n vuosikulutuksella me pärjäisimme 215 vuotta!
Ja tästä 390 miljardin varallisuudesta ja kansallisomaisuudesta oltiin EU-tukipaketin yhteydessä luopumassa mitättömällä 200 miljoonan euron luopumistuella. Turvevarojemme energia vastaa 1 100 miljoonaa öljytonnia, kaksinkertaisesti Pohjanmeren öljyvaroihin verrattuna.
Onko Suomen huoltovarmuus vaarassa? Kuka hyötyy turpeen ja puun käytön nopeasta lopettamisesta eniten? No, Veli Venäläinen.
Yrjö Takkala
Talonpoika Karstulasta
Artikkeli on julkaistu Kalajokilaakso-lehdessä Mielipide-palstalla 30.08.2020.
Alkuperäinen artikkeli on julkaistu graafeineen ja lähteineen MaaseutuMedian Lukijan blogissa 23.08.2020.
