Helsingin yliopiston tietojenkäsittelytieteen osastolla julkaistu tuore raportti osoittaa, että julkinen keskustelu datakeskuksista perustuu vääriin lukuihin ja menee usein asian vierestä. Raportissa käydään läpi keskeisiä datakeskuskeskustelussa esiin tulleita väitteitä ja korjataan niissä esiintyviä virheitä.
Raportin keskeisiä havaintoja ovat seuraavat:
Datakeskusten lukumäärä ja kokoluokka yliarvioidaan jatkuvasti lupa-anomusten perusteella. Yhdistelemällä niitä päästään kokonaismäärään, joka ei tule Suomessa toteutumaan kymmeniin vuosiin, jos ollenkaan.
Datakeskukset ostavat sähkönsä pitkäaikaisilla PPA-sopimuksilla, joilla ne suojaavat itsensä sähkön hinnanvaihteluilta. Keskeistä on, että PPA-sopimus ei jätä minkäänlaista kannustinta kuluttaa sähköä vähemmän niinä päivinä, jolloin muille pörssisähköön sidotuille sähkön hinta on mahdollisimman kallista. Suoraviivaisesta viherpesusta on kyse silloin, jos sekoitetaan tahallaan PPA-sopimusten energiantuotanto vuositasolla wattitunneissa ja hetkellinen tehonkulutus mitattuna wateissa. Vaikka esim. tuulivoiman energiantuotanto vuositasolla saadaan helposti vastaamaan ja ylittämään datakeskusten vuositason energiankulutus, järjestely ei takaa hetkellistä vastaavuutta tehonkulutuksen kanssa juuri kaikkein hankalimpina aikoina vuodessa. PPA-sopimukset eivät muuten kuin liittymismaksujen kautta ohjaa datakeskuksille siirtoverkon laajennuskustannuksia, jotka jakautuvat kaikkien sähkönkuluttajien kesken.
Siirtoverkon ylikuormitus on jo olemassa oleva ongelma, ja verkon parannukset ovat kalliita ja aikaa vieviä projekteja, joiden kustannukset ulottuvat kaikille asiakkaille, eivät pelkästään datakeskuksille. Datakeskusten määrän ja tehonkulutuksen kasvaessa siirtoverkon kuormituksen takia sähkön hintavaihtelut pahenevat etenkin niinä aikoina, kun pelkästään uusiutuvilla energianlähteillä ja varavoimalla ei pystytä kattamaan kaikkea sähköntarvetta.
Datakeskusten hukkalämmön hyötykäyttö on melko marginaalista, eivätkä kaukolämpöasiakkaat saa merkittävää taloudellista hyötyä siitä. Hukkalämmön talteenotossa vaaditaan kalliita lämpöpumppulaitoksia, joiden aloitus- ja toimintakustannukset ovat merkittäviä. Datakeskukset eivät PPA-sopimuksistaan huolimatta operoi pelkästään uusiutuvilla energialähteillä, joten niiden tuottamaa hukkalämpöä ei voida pitää täysin päästöttömänä.
Työllistämisvaikutusten arvioiminen on vaikeaa ja niitä helposti yliarvioidaan. Rakennusaikainen työllistämisvaikutus arvioidaan suurimmaksi, vaikka arvioissa on eroja sen suhteen, kuinka moni rakennusvaiheen työntekijä on Suomesta tai maksaa veronsa Suomeen. Epäsuorien työllistävien vaikutusten arvioiminen on kaikista hankalinta
Verotukselliset hyödyt eivät välttämättä toteudu, ja vaikutukset voivat jäädä negatiivisiksi. Datakeskusten sähköverotuki loppui lakimuutoksella heinäkuussa 2026, mutta datakeskuksille suunnitellaan erillistukea, jonka suuruus olisi korkeintaan sama kuin veromuutoksen lisäys tuloina. Veroedun toteutuessa sähköveroluokan muutoksen vaikutus olisi hyvin lähellä nollaa. Arvonlisäveroa datakeskuksilta ei kerry, koska ne eivät useinkaan myy ALV:n piiriin kuuluvia palveluja Suomessa. Sen sijaan ne saavat ALV-palautuksina Suomessa tekemiinsä ostoihin sisältyneen arvonlisäveron, jolloin kokonaisverokertymä voi olla negatiivinen.
Raportit kirjoittajat: Mikko Pervilä on vieraileva tutkija Helsingin yliopistossa. Hänen väitöskirjansa (2013) aiheena oli datakeskusten energiatehokkuus. Hän on ylläpitänyt ja konsultoinut useita datakeskuksia. Jussi Kangasharju on tietojenkäsittelytieteen professori Helsingin yliopistossa. Hänen tutkimusalojaan ovat internet, pilvilaskenta ja vihreä ICT.
Helsingin yliopiston tiedote: https://www.helsinki.fi/fi/uutiset/teknologia/raportti-datakeskusten-megawatit-eivat-kerro-koko-totuutta
Tykkää meistä facebookissa: https://www.facebook.com/profile.php?id=100080395790841
Seuraa meitä viestipalvelu X:ssä: https://x.com/TuulivoimaR