Kohta 2.3 Uusiutuvan energian edistäminen

Sähkön hinnan laskeminen lähelle nollaa niinä aikoina, joina tuulivoimaa saadaan runsaasti, sekä tuulivoimainvestointien pysähtyminen kertoo siitä, että Suomessa on tämänhetkiseen sähköntarpeeseen nähden tarpeeksi tuulivoimaa. Tuulivoiman lisärakentamisen mahdollistamiseksi maahamme pyritään houkuttelemaan lisää sähköä käyttävää teollisuutta. Parempi olisi tyytyä siihen määrään sähköntuotantoa, joka riittää kattamaan nykyisen ja tulevan sähköntarpeemme, ja säästää ympäristömme laajamittaisilta tuulivoimantuotannon haitoilta. Sama koskee aurinkovoimaa teollisen aurinkovoimantuotannon käynnistyttyä maassamme.

Tuuli- ja aurinkovoima kuuluvat eniten tilaa vaativiin sähköntuotantomuotoihin, tarkasteltiinpa asia absoluuttisesti tai tuotetun sähkön määrään suhteutettuna. Molempien tuotantomuotojen tuotanto sijoittuu pääasiassa metsiin ja luonnon keskelle. Siitä syystä luontovaikutukset ovat lähes mihin hyvänsä sähköntuotantomuotoon verrattuna laaja-alaisia. Tuulivoiman kohdalla korostuvat laajalle leviävät meluvaikutukset, joista aiheutuu haittaa sekä ihmisille ja asutukselle että luonnonvaraisille eläimille.

Erityisesti maatuulivoimaa sanotaan halvimmaksi tavaksi tuottaa sähköä. Tuulisähkön ”halpuus” on kuitenkin seurausta poliittisista päätöksistä, joilla tuulivoimalle on luotu eräänlainen vapaamatkustajan asema energiajärjestelmässämme. Joku muu maksaa laajalle alueelle, kauas sähkönkäyttäjistä hajautetun sähkötuotannon sähköjärjestelmälle aiheutuvat ylimääräiset kustannukset. Tuuli- ja aurinkovoiman tuottajat tulisi säätää aiheuttamisperiaatteen mukaiseen taloudelliseen vastuuseen sähköverkon vahvistamisesta ja tasapainottamisesta aiheutuvista ylimääräisistä kustannuksista sekä tuulettomien ja paisteettomien aikojen säätövoiman tarpeesta.

Valtiontalouden kannalta on epätarkoituksenmukaista, että erilaisin tukijärjestelmin edistetään samanaikaisesti sekä vaihtelevan sähköntuotannon lisärakentamista, sähkön kulutuksen lisäämistä että myös säädettävää ja säätövoimaksi kelpaavaa sähköntuotantoa. Kaikesta energiantuotannon tukemisesta pitäisi pyrkiä eroon, jotta sähkön hinta muodostuisi todellisten tuotantokustannusten perusteella.

Tuulivoiman sosiaalista hyväksyttävyyttä pyritään edistämään kosmeettisilta tuntuvilla keinoilla. Ainoa kestävä tapa hyväksyttävyyden kohentamiseen olisi se, että tuulivoimasta aiheutuvat haitat avoimesti tunnustettaisiin, ja ryhdyttäisiin tehokkaisiin toimenpiteisiin haittojen ehkäisemiseksi.

Käytöstä poistettavien maatuulivoimaloiden purkamista koskeva sääntely tulee toteuttaa niin, että kansalaisten kokemat epäkohdat todella poistetaan. Tuulivoimaloiden purkamisvastuu tulee yksiselitteisellä lain määräyksellä osoittaa voimaloiden omistajalle, purkuvakuudet tulee säätää pakollisiksi kaikille tuulivoimahankkeille, purkuvakuuksien määrä nostaa todelliset purkamiskulut kattavalle tasolle ja voimaloiden maanalaisten rakenteiden täydellinen purkaminen ja alueen ennallistaminen tulee säätää pakolliseksi.

Melu on merkittävin tuulivoimasta asutukselle aiheutuva haitta. Nykyinen sääntely johtaa useissa tapauksissa liian suureen meluhäiriöön ja käytännössä koettuihin terveyshaittoihin, vaikkei virallinen Suomi niitä tunnustakaan. Alueidenkäyttölakiin sisältyvä, ainoastaan pienimpiä, maakuntakaavan ulkopuolisia tuulivoimahankkeita koskeva etäisyyssääntely ei ole riittävä korjaamaan melusta aiheutuvat ongelmat. Tuulivoimaloiden meluhaitathan eivät ole millään tavalla riippuvaisia maakuntakaavamerkinnästä tai sen puuttumisesta. Päinvastoin, suuremmista voimalakeskittymistä aiheutuu suurempia ja laajemmalle leviäviä meluvaikutuksia.

Tuulivoimaloiden meluvaikutuksia voidaan säädellä joko rajoittamalla tuulivoimaloiden sijoittamista, tai rajoittamalla tuulivoimaloiden meluvaikutuksia. Nykyinen melusääntely ei ole riittävää ehkäisemään meluhaittoja. Melurajat eivät ole riittävän alhaisia, ja melumallinnus/melumittausohjeistuksessa on puutteita. Tuulivoimamelun erityisominaisuuksia, kuten melun sykkivää luonnetta, jonka tiedetään olevan tärkein tuulivoimamelun häiritsevyyttä lisäävä tekijä, ei tällä hetkellä huomioida meluvaikutusten arvioinnissa.

Yhdistyksemme on esittänyt tuulivoimameluasetuksessa säädetyn yöajan melurajan alentamista 35 dB:iin sen varmistamiseksi, että myöskään asumisterveysasetuksella säädetty nukkumiseen tarkoitettujen tilojen yömeluraja 25 dB ei ylity. Ennen tuulivoimameluasetuksen voimaantuloa käytössä ollut, mallinnus- ja mittaustulokseen lisättävä 5 dB:n amplitudimodulaatiota koskeva korjaustekijä tulee palauttaa käyttöön melun mallintamisessa. Melumallinnusohjeistus tulee muutenkin päivittää tuulivoimarakentamisen nykytilanteen edellyttämälle tasolle.

Suuri syy tuulivoiman heikkenevälle hyväksyttävyydelle on voimaloiden toiminnan valvonnan puute. Vaikka tuulivoimamelulle on säädetty melurajat, niiden noudattamista ei käytännössä valvota, koska tuulivoimantuotanto ei kuulu ympäristölupasääntelyn piiriin. Kaikki teolliset tuulivoimalat tulee säätää ympäristöluvanvaraisiksi, jotta voimaloiden toiminnan valvonta on mahdollista.

Tuulivoimahankkeet sijoittuvat usein kuntien reunoille tai useiden kuntien alueelle, jolloin hankkeen suunnittelukin pilkotaan osiin ja koostuu eri kuntien vahvistamista tuulivoimakaavoista. Kuntien yhteinen tuulivoimakaava tulee tällaisissa tapauksissa säätää pakolliseksi, jotta koko yhtenäisen tuulivoimantuotantoalueen vaikutukset voidaan toteuttaa yhdellä kaavaratkaisulla.

Kohta 2.6 Energiaturvallisuus

Suomen pyrkimys kohti tuulivoimavaltaista energiajärjestelmää vaarantaa energiaturvallisuuden vakavalla tavalla. Mitä suuremmaksi vaihtelevan sähköntuotannon määrä kasvaa, sitä suuremmaksi kasvaa myös tuotannon ja myös sähkönhinnan vaihteluväli. Mitä vähemmän maassamme on säävarmaa ja säädettävää sähköntuotantoa, sitä suuremmaksi kasvaa sähköpulan riski vähätuulisina aikoina.

Vaihtelevan sähköntuotannon suhteellinen osuus alkaa maassamme olla jo sillä tasolla, ettei sitä voida enää lisätä huoltovarmuutta vaarantamatta. Tavoitteet tulee kohdistaa säävarman sähköntuotannon osuuden kasvattamiseen.

Säävarman sähköntuotannon toimintaedellytyksiä tulee parantaa lisäämällä sääriippuvaisen sähköntuotannon kustannusvastuuta säätövoiman tuotannosta ja sähköjärjestelmälle vaihtelevasta tuotannosta aiheutuvista kustannuksista. Näiden kustannusten sisältyminen tuulisähkön hintaan parantaa muiden sähköntuottajien asemaa. Kaikesta sähköntuotannon tukemisesta tulee pyrkiä irti, muuten olemme pian tilanteessa, että mikään sähköntuotanto ei voi toimia ilman tukia.

Tuuli- ja aurinkovoiman laajentuminen on johtanut sähköntuotannon hajauttamiseen entistä kauemmas sähkön kulutuksesta, mikä lisää sähkönsiirron tarvetta ja siitä aiheutuvia riskejä. Energiapolitiikan tavoitteeksi tulee palauttaa pyrkimys lähienergiaan. Energiantuotantoa tulee pyrkiä sijoittamaan mahdollisimman lähelle suuria sähkön kulutuskohteita, eli Etelä-Suomen suuria asutuskeskuksia. Tuulivoiman osalta se voisi toteutua esimerkiksi säätämällä tuulivoimaloiden yöaikaiselle melulle nykyistä tiukemmat melurajat, jonka turvin voimaloiden toimintatehoa voidaan rajoittaa yöiseen aikaan.

Tuuli- ja aurinkovoiman kiinteistöverojen erikoisasema verotuloihin perustuvassa valtionosuuden tasauksessa tulee poistaa, ja tuuli- ja aurinkovoimaloista maksettavat kiinteistöverotulot tulee saattaa samaan asemaan muiden kuntien saamisen kiinteistöverojen kanssa. Nykyinen järjestelmä johtaa kuntien taloudellisten seikkojen ylikorostumiseen tuulivoiman sijoituspäätöksissä energiantuotannollisten perusteiden kustannuksella. Ylemmän tason suunnittelua energiantuotannossa ja sen sijoittamisessa tulee lisätä.

Kaupunkien lämmöntuotantoa ei tule saattaa liiaksi sähkönsaannin varaan. Kaukolämmityksen sähköistymisessä ei voida edetä liian pitkälle huoltovarmuuden kustannuksella. Riittävä turpeen varmuusvarastojen säilyminen tulee varmistaa. Turpeesta ei ole kuitenkaan mitään hyötyä, jos ei ole laitoksia, jotka soveltuvat turpeen polttamiseen. Myös turvetta hyödyntävien energiantuotantolaitosten säilyminen tulee varmistaa.

Turve tulee säätää uusiutuvaksi energialähteeksi myös Suomessa.

Kohta 2.7 Ydinenergian käyttö

Ydinenergian toimintamahdollisuudet tulee varmistaa, eikä ydinvoiman lisärakentaminenkaan saa olla poissuljettua. Pienydinvoimaloiden käyttöönoton edistäminen tulee asettaa tärkeämmäksi tavoitteeksi.

Kohta 2.8 Energiamarkkinoiden kehittäminen

Sähkömarkkinoiden ensisijaisena tavoitteena tulee olla Suomen oman sähköntarpeen täyttäminen, ei Suomen tai kuntien taloustilanteen kohentaminen, tai puhtaan energian suurvallaksi pyrkiminen. Energiamarkkinoiden kehittäminen tulee kytkeä irti taloudellisista tavoitteista. Uusiutuvan energian käytöstä kuntien talouden välineenä tulee luopua.

Sääriippuvaisen sähköntuotannon ensisijaisesta edistämisestä tulee siirtyä kohti pyrkimystä tasapainoisempaan energiajärjestelmään. Vaihtelevan sähköntuotannon kustannusvastuuta sähköjärjestelmälle aiheutuvista ylimääräisistä kustannuksista tulee kehittää kohti aiheuttamisperiaatetta.

Hankevetoisesta sähköntuotannon sijoittamisesta tulee pyrkiä kohti koko valtakunnan tarpeen huomioivaa sijoittamista. Pääsääntönä tulee olla tuotannon sijoittaminen kulutuksen lähelle, ja tuotannon mukautuminen sähköntarpeeseen, eikä päinvastoin.

Lainsäädäntöä tulee kehittää tavalla, jolla varmistetaan kansallisten etujemme parempi huomioiminen, ja tuotannosta aiheutuvien haittojen minimoiminen. Sähkö on puhtaaseen veteen verrattava perushyödyke, jonka saatavuutta ja hintaa ei tule jättää säiden ja markkinavoimien armoille.

Kohta 2.9 Tutkimus, innovointi ja kilpailukyky

Niukkoja tutkimusmäärärahoja tulee kohdistaa vähiten ympäristöhaittoja ja luonnonvarojen kulutusta aiheuttaville teknologioille. Poliittiset tavoitteet suosia uusiutuvaa energiaa eivät saa ohjata tutkimusrahoitusta.

Nykyisin ollaan pyrkimässä kohti luonnonvaroja tuhlaavaa moninkertaista tuotantokapasiteettia, joka koostuu sääriippuvaisesta tuotannosta, säätövoimasta, sähkövarastoista ja kulutusjoustoteknologiasta, kun tavoitteena tulisi olla kulutukseen sopeutuva yhdenkertainen sähköntuotanto. Juuri viimeksi mainittuun tutkimuspanostukset tulisi kohdistaa.

Kohta 3.0 Verotus

Ilmastostrategian ensisijaisena tavoitteena tulisi olla sähkönkulutuksen minimoiminen, ei sähkönkulutuksen kasvun suosiminen verotuksen keinoin, kuten nyt on asian laita. Sähkönkulutuksen lisäämisestä houkuttelemalla maahamme sähköä käyttävää teollisuutta verohelpotuksin tulee luopua tai ainakin vähentää. Kaivosten ja konesalien sähköverovapauden poistaminen tulee toteuttaa suunnitelmien mukaisesti.

Suomi on Ruotsin ohella Euroopan houkuttelevimpia markkinoita kansainvälisille tuuli- ja aurinkovoimatoimijoille ja -sijoittajille. Suomen ei kuitenkaan tarvitsisi jäädä pelkäksi halvan tilan ja infran tarjoajiksi näille toimijoille, vaan voisimme paremmalla sääntelyllä varmistaa, että kohtuullisempi osa myös toiminnan hyödyistä jäisi omaan maahamme. Yksi mahdollisuus olisi toteuttaa se verotuksen keinoin. Voitaisiinko ottaa käyttöön esimerkiksi kaivosveron tapainen uusiutuvan energian tuotantovero?

Yksi syy tuuli- ja aurinkovoimarakentamisen luontovaikutusten aliarvioimiseen on se, että keinot näiden vaikutusten hinnoitteluun puuttuvat. Yksi keino ohjata rakentamista vähiten haittaa aiheuttavalla tavalla olisi luontohaittaveron tai veronluonteisen maankäytön muutosmaksun käyttöönotto.

Tuulivoima-kansalaisyhdistys ry, 22.8.2025

Tykkää meistä facebookissa: https://www.facebook.com/profile.php?id=100080395790841

Seuraa meitä viestipalvelu X:ssä: https://x.com/TuulivoimaR