Pienestä hiilijalanjäljestään huolimatta maatuulivoima vaatii merkittäviä pinta-aloja. Vaikka yksi voimala vie vähän tilaa, voimaloiden väliset etäisyydet, huoltotiet ja maiseman muutokset johtavat korkeaan maankäyttöön. Maatuulivoima on yksi eniten tilaa vaativista uusiutuvan energian lähteistä. Se vaatii tilaa kuusi kertaa enemmän kuin maahan asennetut aurinkopaneelit.

Suuren tilankäyttöön liittyy riski vaikuttaa ekosysteemeihin rapauttamalla ja muuttamalla elinympäristöjä ja lajikoostumusta. Tässä voidaan erottaa suorat ja epäsuorat vaikutukset.

Suoria vaikutuksia syntyy maan raivaamisesta infrastruktuurin käyttöön esimerkiksi poistamalla kasvillisuutta. Epäsuorat vaikutukset ulottuvat laajemmalle alueelle. Niitä syntyy mm. raskaan kaluston aiheuttamasta maaperän tiivistymisestä, muutoksista veden virtauksissa sekä paikallisessa mikroilmastossa.

Tieto maankäytön ekologista vaikutuksista on rajallista. Suuri osa olemassa olevasta tutkimuksesta on keskittynyt villieläimille aiheutuviin vaikutuksiin, kuten lintujen ja lepakoiden törmäämiseen voimaloihin. Vain harvoissa tutkimuksissa on käsitelty pitkän aikavälin muutoksia kasvillisuuteen maaperään ja hydrologiaan. Analysoimalla tuulivoimarakentamisesta seuraavia kasvillisuusmuutoksia ja niistä toipumista voidaan kehittää strategioita, jotka auttavat lieventämään rakentamisen haitallisia vaikutuksia.

Teimme kasvillisuustutkimuksia kolmella eri norjalaisella tuulivoima-alueella. Hankkeet on rakennettu noin vuosikymmenen välein, joten näin voimme tutkia kasvillisuuden elpymistä eri ajanjaksoina. Jokaisessa kohteessa valitsimme 90 näytteenottopistettä kolmella eri etäisyysvyöhykkeellä: 1) 0-10 metriä, 2) 10-50 metriä ja 3) 50-120 metriä. Sijoittamalla kullekin vyöhykkeelle 30 pistettä pystyimme tutkimaan kasvillisuusmuutoksia koko etäisyysalueella.

Arvioimme kussakin näytteenottopaikassa paljaan maan tai murskeen peittävyyden, ja tallensimme näkyvän kasvillisuuden ja eri lajien runsauden.

Lajiominaisuuksien avulla luokittelimme lajit niiden esiintymistapojen perusteella keskittyen ruderaali- ja invasiivisiin lajeihin. Ruderaalilajit ovat kasveja, jotka lisääntyvät nopeasti häirityillä maa-alueilla. Ne ovat nopeasti kasvavia ja kestäviä, minkä ansiosta ne voivat kilpailla alkuperäisten lajien kanssa. Ruderaali- ja invasiivisten lajien seuranta on tärkeää, koska niiden leviäminen voi muuttaa ekosysteemiä ajan myötä.

Alustavat havainnot tukevat oletusta kasvillisuuden häiriintymisestä tuulivoima-alueilla. Uusimmalla, vuonna 2021 toimintansa aloittaneella tuulivoima-alueella suuret paljaat maa-alueet ja murskatut kalliot osoittivat, että alueella on tehty maanmuokkausta. Joissain kohdin huoltoteiden alle on asennettu rumpuja, joiden kautta vesi pääsee virtaamaan, mikä todennäköisesti muutti luonnollista vedenvirtausta. Täällä huoltotiet olivat leveitä ja kohotettuja, ja siellä oli jyrkkiä harvaan kasvipeitteisiä tienpenkkoja.

Vanhimmalla tuulivoima-alueella kasvillisuus oli jo suurelta osin elpynyt, ja lajien monimuotoisuus teiden varsilla oli jopa suurempi kuin häiriintymättömillä vertailualueilla. Ruderaalilajien runsaus kuitenkin viittasi lajikoostumuksen muutokseen.

Keskimmäisellä alueella elpyminen oli jo käynnissä, ja lajistossa oli sekaisin alkuperäisiä ja ruderaalilajeja. Paljasta maaperää ja murskattuja kiviä oli laajasti näkyvissä, ja kasvillisuuden leviäminen oli vielä vähäistä. Lajien määrä ja runsaus oli pienempää kuin häiriintymättömillä alueilla kauempana tieverkosta ja voimaloista.

Jatkotutkimuksessa pyrimme selvittämään, muistuttaako häiriöstä palanneiden alueiden kasvillisuus alkuperäistä kasviyhteisöä, vai on lajisto muuttunut. On selvitettävä, onko ruderaalisuus lisääntynyt. Näiden tietojen avulla voidaan selvittää, ovatko kasvillisuutta koskevat lieventämistoimet tarpeellisia ja minkälaisia ennallistamistoimenpiteitä tarvitaan.

Apuna tutkimuksessa voidaan käyttää tietynlaisia indikaattorilajeja. Drosera rotundifolia on lihansyöjäkasvi, jota esiintyy yleisesti ravinneköyhillä kosteikoilla. Sitä voidaan käyttää häiriöttömän, terveen suoekosysteemin indikaattorina. Havaitsimme, että sitä esiintyy useimmiten häiriöttömillä alueilla, kauempana voimaloista ja teistä, mutta tavattiin harvemmin häiriövyöhykkeellä.

Dactylorhiza maculata on orkidea, joka viihtyy parhaiten vakaissa elinympäristöissä. Ne lisäävät biologista monimuotoisuutta ja tukevat pölyttäjien verkostoja. Yllättäen havaitsimme tämän lajin olevan yhtä runsas häiriintyneillä ja häiriintymättömillä alueilla. Ruderaalilajien leviäminen saattaa kuitenkin uhata tämän lajin säilymistä ajan myötä.

Polytrichum-sammalet voivat olla merkki häiriöistä, koska ne valloittavat helposti paljastuneen maaperän. Stabiloimalla maaperää ja säilyttämättä kosteutta ne voivat kuitenkin edistää elinympäristön elpymistä. Havaitsimme, että nämä sammalet olivat yleisimpiä erittäin häiriintyneillä vyöhykkeillä lähellä infrastruktuuria.

Tutkimuksemme korostaa tuulivoiman ekologisia vaikutuksia kasvillisuuteen ja korostaa kestävien käytäntöjen merkitystä rannikkoekosysteemien säilyttämisessä. Vaikka ruderaalilajit voivat nopeasti asuttaa uudelleen häiriintyneitä alueita, ne voivat muuttaa ekosysteemin koostumusta kilpailemalla paikallisten lajien kanssa. Edistääkseen ekosysteemien säilymistä terveenä tuulivoimahankkeisiin tulisi sisällyttää käytäntöjä, jotka rajoittavat ruderaalilajien leviämistä ja tukevat paikallisen kasvillisuuden elpymistä.

Tässä artikkelissa esitetyt tulokset ovat FME NorthWind -tohtoriopiskelija Lukas Seifertin alustavia havaintoja. Hän tekee opinnäytetyötään ”Ekologinen ennallistaminen maatuulienergiaprojekteissa” osana keskuksen työpakettia 5: Kestävä tuulikehitys.

Linkki tutkimusartikkeliin: https://blog.sintef.com/energy/how-wind-energy-impacts-ecosystems-vegetation-studies-at-norwegian-wind-farm-sites/?fbclid=IwY2xjawJnCeVleHRuA2FlbQIxMQABHs5fZuLoX-1BRgLSuDTbPD4kxL5HIaJKJPmaJZYHDGh9Fj1OhXioVfLpIeCY_aem_Wt3mwdikz2FLAL4AbCRRvA

Tykkää meistä facebookissa: https://www.facebook.com/profile.php?id=100080395790841

Seuraa meitä viestipalvelu X:ssä: https://x.com/TuulivoimaR