Hyviä ratkaisuja tuulivoimalan lapojen kierrätykseen puuttuu edelleen. Uudet materiaalit ja valmistusmenetelmät saattavat muuttaa tilannetta. Fraunhofer Institute for Chemical Technologyn mukaan tuulivoimalan lapoihin käytetään materiaaleja noin 10 kg asennettua tehokilowattia kohden (so. 10 000 kg megawattia kohden). Materiaalintarve ei ole juurikaan muuttunut teknisestä kehityksestä ja roottorin kasvusta huolimatta.
Viime vuonna Saksassa purettiin tuulivoimaloita 534 MW:n edestä, mikä tuotti yli 5 000 tonnia käytöstä poistettuja lapoja. Purettavien voimaloiden määrä tulee kuitenkin kasvamaan merkittävästi tulevaisuudessa. Tällä vuosikymmenellä lapajätettä tulee syntymään 20 000 tonnia vuodessa ja 2030-luvulla jopa 50 000 tonnia vuodessa, sanoo Umweltbundesamt (”ympäristövirasto”).
Tuulivoimalan purkumateriaaleista lavat ovat vaikeimmin kierrätettäviä. 95 % tuulivoimalan massasta on helpommin kierrätettävää, terästä ja muita metalleja, jotka voidaan sulattaa. Tornin ja perustusten betonista voidaan jalostaa soraa maa- ja vesirakentamiseen.
Lavat ovat vaikeampia hävittää, koska ne muodostuvat materiaaliseoksesta – balsapuuytimestä sekä lasikuidusta tai hiilikuidusta. Hartsi pitää osat yhdessä. Lasikuituvahvisteinen muovi ja hiilikuituvahvistettu muovi ovat vaikeimpia materiaalisekoituksia. Kumpikin vaatii omanlaisensa käsittelyn.
Lasikuitujätettä voidaan käyttää sementin lisäaineena, koska siihen sisältyvää piitä voidaan käyttää hiekan korvikkeena.
Lapojen murskaukseen erikoistunut bremeniläinen Neocomp joutui lopettamaan toimintansa taloudellisesti kannattamattomana, mihin ilmeisesti vaikutti sähkön korkea hinta. Sementinvalmistaja Holcim, joka käytti lapamursketta tuotannossaan, joutuu nyt tulemaan sitä ilman toimeen, koska toista toimijaa ei ole markkinoilla.
Lapajätettä suunnitellaan käytettävän myös puu-muovikomposiittimateriaalin valmistukseen, josta voitaisiin tehdä esimerkiksi terassilautoja. Tämän on kuitenkin vain ongelman lykkäämistä, koska terassilaudatkin tulevat jossain vaiheessa tiensä päähän ja ne joudutaan hävittämään.
Yksi tapa kierrättää lapamateriaalia on pyrolyysi. Yhdisteet hajoavat korkeassa lämpötilassa ja ilman happea kemiallisiksi ainesosiksi. Kiinteinä aineina jäävät jäljelle vain kuidut. Tämä on houkutteleva vaihtoehto hiilikuiduille. Uusi hiilikuitu on niin kallista, että hiilikuitu kannattaa ottaa talteen. Lasikuitu on sen sijaan liian halpaa.
Lapavalmistajat ovat alkaneet kehitellä kierrätettäviä lapoja kehittelemällä uudentyyppistä hartsia, jonka avulla kuitujen ja sidosaineiden erottelu olisi helpompaa ja halvempaa ja vaatisi vähemmän energiaa. Tähän asti ostajat ovat joutuneet maksamaan kierrätettävistä lavoista enemmän, mutta hintaeron uskotaan pienevän tuotantomäärien kasvaessa.
Yksi lapojen kierrätyksen ongelma on niiden kuljettaminen. Kuljetus halutaan välttää niiden käytöstä poistamisen jälkeen, Lapojen pilkkominen ja murskaaminen purkupaikalla ei ole kuitenkaan ongelmatonta, koska lasi- tai hiilikuitua sisältävän pölyn leviäminen ympäristöön pitäisi pystyä estämään. Pölypäästöt voivat olla myös työntekijöille vahingollisia.
Linkki Handelsblattin artikkeliin: https://www.handelsblatt.com/unternehmen/energie/kreislaufwirtschaft-wohin-kommen-die-alten-rotorblaetter/100060402.html
