Kaikille Suomessa rauhoitetuille lajeille on määritelty ohjeellinen euromääräinen arvo, joka toimii viitteenä ympäristörikosten johdosta valtiolle langetettavissa korvauksissa. Jotta ohjeellisia arvoja päädytään tuomioistuimessa käyttämään, on rikoksen oltava tahallinen tai törkeän huolimattomuuden seurausta. Nykyiset arvot määrittävä asetus on vuodelta 2002 ja tulossa tiensä päähän. Ympäristöministeriön uusi asetus on lähdössä lausuntokierrokselle syksyllä. Korvauksia tarkistetaan rahan arvon muutoksen ja uhanalaisarviointien muutoksen johdosta. Alun perin ohjeellisten arvojen mallilajina on ollut merikotka. Sen ohjeellinen arvo on laskettu sen perusteella, kuinka paljon yhden lisääntymiskykyisen yksilön suojelu on tullut aikoinaan maksamaan. Ohjeelliset arvot määrittävä laskukaava perustuu lajin uhanalaisuudelle, lisääntymiskyvylle, kannan koolle ja esiintymispaikkojen määrälle. Asiasta on kirjoittanut mm. YLE: https://yle.fi/a/74-20106883
Ympäristörikoksia koskevia säädöksiä on sekä luonnonsuojelulaissa että rikoslaissa. Luonnonsuojelulain 70 §:n mukaan kiellettyä on rauhoitettujen eläinten tahallinen tappaminen, niiden pesien siirtäminen toiseen paikkaan tai muu tahallinen vahingoittaminen, ja yksilöiden häiritseminen erityisesti lisääntymisaikana, sekä muuton aikaisilla levähdysalueille tai muutoin niiden elämänkierron kannalta tärkeillä paikoilla.
Luonnonsuojelulain 131 §:n mukaan luonnonsuojelurikkomuksesta voidaan tuomita sakkoon mm. se, joka tahallaan tappaa tai pyydystää rahoitetun eläinlajin yksilön tai häiritsee yksilön pesää tai sen lisääntymisalueita. Luonnonsuojelurikkomuksena lainkohdan mukaan pidetään myös suojelualueiden luontoarvojen heikentämistä, rauhoitetun lajin pesän siirtämistä, suuren petolinnun pesäpuun hävittämistä tai vahingoittamista, kasvilajien rahoitussäännösten rikkomista ja luonnonmuistomerkin vahingoittamista tai turmelemista.
Luonnonsuojelurikkomuksesta on tuomittava sakkoon, jollei teko ole luonnonsuojelurikoksena rangaistava.
Rikoslain 48 luvussa säädetään luonnonsuojelurikoksen ja törkeän luonnonsuojelurikoksentunnusmerkeistä, ja rikoksentekijä voidaan tuomita luonnonsuojelurikoksesta vankeuteen neljästä kuukaudesta neljään vuoteen. Luonnonsuojelurikoksena pidetään mainitun luvun 5 §:n mukaan mm. sitä, että siihen syyllistyvä tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta oikeudettomasti hävittää tai turmelee suojeltavaksi tai rauhoitetuksi säädetyn tai määrätyn luonnonalueen, eläimen, kasvin tai muun luontoon kuuluvan kohteen. 5 a §:n mukaan luonnonsuojelurikoksen pitämiseen törkeänä johtaa se, jos rikoksella aiheutetaan vakavaa vaaraa tai vahinkoa eliölajin, luonnonalueen tai muun luontoon kuuluvan kohteen säilymiselle ottaen huomioon rikoksen kohteena olevan eliölajin erityinen harvinaisuus tai uhanalaisuus taikka eliölajille, luonnonalueelle tai muulle luontoon kuuluvalle kohteelle aiheutetun vaaran tai vahingon pitkäaikaisuus tai laaja ulottuvuus, toiminnalla tavoitellaan huomattavaa taloudellista hyötyä … ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.
1.7.2024 voimaan tulleella luonnonsuojelulain muutoksella lakiin lisättiin uusiutuvaa energiaa koskevia lievennyksiä. Uusiutuvan energian tuotantolaitosten rakentamisessa ja käytössä tapahtuvaa rauhoitetun lajin yksilön tappamista tai häiritsemistä ei pidetä 70 §:n mukaan tahallisena, jos rakentamisen ja toiminnan aikana on lieventävin toimenpitein asianmukaisesti pyritty estämään rauhoitetun lajin yksilöiden kuolema ja niihin kohdistuvat häiriöt. Uusiutuvan energian tuotantolaitosten katsotaan 39 §:n mukaan palvelevan erittäin tärkeää yleistä etua myönnettäessä poikkeuksia eliöiden suojelua koskevista säännöksistä.
Linkki luonnonsuojelulakiin: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2023/20230009#L14P131
Linkki rikoslakiin: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1889/18890039001#L36
