Tuulivoimapäätösten yhteydessä kansalaiset törmäävät usein vaikeuteen saada viranomaisilta hankkeen etenemiseen ja suunnitteluun liittyviä tietoja ja asiakirjoja. Viranomaiset voivat olla haluttomia antamaan tietoja tai saattavat jopa kieltäytyä luovuttamasta hankkeeseen liittyviä asiakirjoja. Tietojen antamisessa saatetaan viivytellä, tai tietopyyntöihin ei ollenkaan vastata.
Vaikka tuulivoimahankkeita viedään eteenpäin toimijavetoisesti, kyse on kuitenkin julkisesta viranomaistoiminnasta. Viranomaistoiminnan julkisuus on määritelty perusoikeutena Suomen perustuslaissa ja myös EU:n perusoikeuskirjassa (42 artikla). Perustuslain 12 §:n 2 momentin mukaan ”viranomaisen hallussa olevat asiakirjat ja muut tallenteet ovat julkisia, jollei niiden julkisuutta ole välttämättömien syiden vuoksi lailla erikseen rajoitettu. Jokaisella on oikeus saada tieto julkisesta asiakirjasta ja tallenteesta.”
Muut perustuslaissa säädetyt perusoikeudet, kuten yksityisyyden ja omaisuuden suoja sekä elinkeinovapaus (liikesalaisuudet ja tekijänoikeus), ja henkilötietojen suoja saattavat joissain tapauksissa rajoittaa asiakirjan julkisuutta, mutta eivät tee julkisuusperiaatetta merkityksettömäksi.
Viranomaisten asiakirjojen julkisuutta säätelee laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta eli julkisuuslaki sekä sitä täsmentäviä säännöksiä sisältävä julkisuusasetus. Tietojen antamista säätelee myös hallintolaki.
Julkisuuden toteutuminen perusoikeutena edellyttää julkiselta vallalta mm. julkisuuslainsäädännön asianmukaista noudattamista ja pidättäytymistä julkisuuden perusteettomista rajoituksista. Kansanvaltaan sisältyy perustuslain 2 §:n 2 momentin mukainen yksilön oikeus osallistua ja vaikuttaa yhteiskunnan ja elinympäristön kehittämiseen, sekä perustuslain 14 §:n 4 momentin säännös, jonka mukaan julkisen vallan tehtävänä on edistää yksilön mahdollisuuksia vaikuttaa itseään koskevaan päätöksentekoon. Perustuslain 20 §:n 2 momentin mukaan jokaisella on oltava mahdollisuus vaikuttaa elinympäristöään koskevaan päätöksentekoon.
Julkisuuslain 1 §:ssä lausutun julkisuusperiaatteen mukaan viranomaisen asiakirjat ovat julkisia, jollei laissa erikseen toisin säädetä. Jokaisella on oikeus saada tieto viranomaisen asiakirjasta, joka on julkinen (9 §). Asianosaisella on oikeus saada tieto myös muun kuin julkisen asiakirjan sisällöstä, joka voi tai on voinut vaikuttaa hänen asiansa käsittelyyn (11 §).
Asiakirjana pidetään viranomaisen hallussa olevaa asiakirjaa, jonka viranomainen on laatinut tai joka on viranomaiselle toimitettu jonkin asian käsittelyä varten (5 § 2 mom). Viranomaisen laatima asiakirja tulee pääsääntöisesti julkiseksi silloin, kun se on laadittu ja allekirjoitettu (6 §), viranomaiselle toimitettu asiakirja silloin, kun viranomainen on sen saanut (7 §).
Pyyntö saada tieto viranomaisen asiakirjasta on yksilöitävä siten, että viranomainen voi selvittää, mitä asiakirjaa pyyntö koskee (13 §). Asiakirjan antamisesta päättää se viranomainen, jonka hallussa asiakirja on (14 §). Jos viranhaltija kieltäytyy antamasta asiakirjaa, hänen on ilmoitettava kieltäytymisen syy, annettava tieto siitä, että asia voidaan saattaa viranomaisen ratkaistavaksi (14 § 3 mom). Asia on käsiteltävä viivytyksettä ja tieto asiakirjasta on annettava mahdollisimman pian, kuitenkin viimeistään kahden viikon kuluessa tietopyynnön saamisesta (14 § 4 mom).
Tieto asiakirjan julkisesta sisällöstä on annettava pyydetyllä tavalla, suullisesti tai antamalla asiakirja viranomaisen luona nähtäväksi ja jäljennettäväksi tai antamalla siitä kopio tai tuloste (16 §). Automaattisen tietojenkäsittelyn avulla pidetyistä tiedoista on oikeus saada kopio teknisenä tallenteena tai muutoin sähköisessä muodossa (16 § 2 mom).
Viranomaisen asiakirja on pidettävä salassa, jos se on säädetty salassa pidettäväksi julkisuuslaissa, tai viranomainen on määrännyt sen julkisuuslain nojalla salassa pidettäväksi (22 §).
Julkisuuslain säännökset koskevat siis viranomaisen hallussa olevia asiakirjoja, jotka jaetaan kahteen ryhmään: viranomaisten laatimiin ja viranomaiselle toimitettuihin asiakirjoihin. Asiakirjat ovat aina julkisia, jollei niitä ole erikseen määrätty salassa pidettäviksi. Keskeneräiset viranomaisen laatimat asiakirjat voivat kuitenkin olla ”ei vielä julkisia”.
Tiedon saaminen asiakirjasta lähtee liikkeelle viranomaiselle tai kunnalle esitettävällä tietopyynnöllä. Tietopyyntöä ei löydy käsitteenä lainsäädännöstä. Julkisuuslain mukainen tiedonsaantioikeus ei ole kuitenkaan riippuvainen tietopyynnön esittämistavasta. Tietopyynnön voi esittää suullisesti tai kirjallisesti, ja sen voi esittää joko suoraan viranhaltijalle tai viranomaiselle esimerkiksi kunnan kirjaamon kautta. Pyynnön on kohdistuttava viranomaisella olemassa olevaan tietoaineistoon, mutta viranomaisella on myös velvollisuus antaa tietoja merkittävistä asioista, vaikkei niistä olisi vielä laadittu valmiita asiakirjoja.
Jokaisella on oikeus pyytää viranomaistietoja. Viranomaisella on velvollisuus vastaanottaa pyyntö ja joko luovuttaa pyydetyt tiedot, pyytää tarkennusta pyyntöön tai perustella, miksei tietoa voida antaa ja tiedustella pyytäjältä, haluaako hän asiassa valituskelpoisen päätöksen (lähde: julkisuuslaki.net).
Tietopyyntöön on hallintolain mukaan vastattava välittömästi ja tieto on luovutettava julkisuuslain mukaan viivytyksettä, viimeistään kahdessa viikossa. Käytännössä on kuitenkin yleistä, että viranomainen jättää huomioimatta viesteihin vastaamisen ja reagoi pyyntöön tasan kahden viikon ajassa.
Näin toimimalla tehdään kaksi virhettä. Tietopyyntö on hallintoasia, ja hallintoasioihin on hallintolain mukaan vastattava heti samana päivänä tai viimeistään seuraavana päivänä (23 §). Tiedon luovutukselle on kaksi viikkoa aikaa vain mikäli siihen olemassa jokin peruste. Käytännössä selkeästi yksilöity yksittäinen asiakirja täytyisi luovuttaa heti. Vain ylimääräisen tiedon etsiminen tai muu työ tai pyydettyjen asiakirjojen suuri määrä mahdollistavat kahden viikon käsittelyn. Mikäli tietopyyntö on erityisen vaativa, hyvillä perusteilla ja asiasta tietopyytäjälle etukäteen ilmoittamalla voidaan tiedon luovutusta venyttää maksimissaan kuukauteen.
Mikäli tietopyyntöön vastataan kielteisesti, viranomaisen olisi annettava tästä tieto välittömästi (lähde julkisuuslaki.net).
Viranomaisilla on todettu olevan lukuisia ongelmia tietopyyntöihin vastaamisessa. Esimerkiksi Manner-Suomen kuntiin vuonna 2015 osoitettuihin tietopyyntöihin jätti vastaamatta joka kolmas kunta, kolmannes vastauksista sisälsi huomautettavaa ja vain kolmannes vastauksista oli hyviä tai kiitettäviä laadultaan ja nopeudeltaan (Koski&Kuutti 2016).
Em. tutkimuksessa on tunnistettu erilaisia tapoja, joilla tietopyyntöön vastaamista pyritään välttelemään. Nämä tavat vaihtelevat tietojen antamisessa viivyttelystä suoranaiseen tietojen hävittämiseen ja tuhoamiseen. Linkki: https://julkisuuslaki.net/tietopyytajan-opas/viranomaisen-likaiset-temput/
Jos kansalainen ei ole tyytyväinen viranomaisen luovuttamiin tietoihin tai toimintaan tiedonluovutuksen aikana, toiminnasta on mahdollista kannella ylemmälle viranomaiselle tai valittaa hallinto-oikeuteen.
Mikäli viranomainen on menetellyt väärin, esimerkiksi toiminut kohtuuttoman hitaasti tai kieltäytyy tekemästä tietojen luovuttamattomuudesta päätöstä, asiasta voi kannella aluehallintovirastolle, hallinto-oikeudelle tai eduskunnan oikeusasiamiehelle tai valtioneuvoston oikeuskanslerille. Tietojen luovuttamista koskevasta kielteisestä päätöksestä voi valittaa hallinto-oikeuteen (lähde: Kansalaisen pikaopas tietopyyntöihin).
Lähteet:
Hallintolaki ja hyvän hallinnon takeet, Olli Mäenpää, Keuruu 2017
Mikä on tietopyyntö ja miten se tehdään, Julkisuuslaki.net, Jyväskylän yliopisto, Viestintätieteiden laitos https://julkisuuslaki.net/tietopyytajan-opas/mika-on-tietopyynto-ja-miten-se-tehdaan/
Läpinäkyvyys kunnan toiminnassa – tietopyyntöihin vastaaminen, Aleksi Koski ja Heikki Kuutti 2016 https://kaks.fi/julkaisut/lapinakyvyys-kunnan-toiminnassa-tietopyyntoihin-vastaaminen/
Kansalaisen pikaopas tietopyyntöihin https://tietopyyntoongelmat.net/
Laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta (julkisuuslaki) https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990621
