Harvard Business Review: Tuulivoimateollisuuden kasvubuumi muistuttaa Yhdysvaltojen öljyteollisuuden käynnistänyttä Pensylvanian surullisenkuuluisaa öljyryntäystä, josta on tänä päivänä jäljellä vain 8800 ehtynyttä ja hylättyä öljylähdettä, jotka edelleen vahingoittavat ympäristöä, kirjoittavat kolme kansainvälistä teknologiatutkimuksen professoria yhteisessä kirjoituksessaan.
Tuulivoima-alan kasvun mahdollistanut kustannusten lasku on seurausta turbiinien koon kasvamisesta. Kauemmas merelle sijoitettavien voimaloiden yhä pidemmät lavat vangitsevat tuulta entistä tehokkaammin ja tarjoavat tasaisemman sähköntuotannon. Se tekee tuulivoimaloiden käyttöönotosta entistä halvempaa. Lisäksi hallitukset ympäristö maailmaa haluavat nopeuttaa tätä kehitystä, ja tarjoavat erilaisia taloudellisia kannusteita tuulivoiman lisärakentamiselle.
Näyttää kuitenkin siltä, että tuulivoima-ala toistaa Pensylvanian öljynporaajien virheitä, ja jättää yhteiskunnalle yhtä haastavan perinnön. Kiire rakentaa uuttaa sähköntuotantokapasiteettia ilman tuulivoimantuotantoalueiden koko elinkaaren huomioonottavaa lähestymistapaa aiheuttaa haitallisia seurauksia sekä ympäristölle, että myös näiden hankkeiden pitkän aikavälin kannattavuudelle. Päättäjien ja hankkeiden suunnittelijoiden tulisi ottaa huomioon hankkeiden koko elinkaaren ympäristövaikutukset, käyttökustannukset ja myös toiminnan päättymisestä aiheutuvat kustannukset.
Merkittävin kustannusten nousu tapahtuu todennäköisesti tuulivoima-alueiden käytöstä poistamisesta aiheutuvista kustannuksista, joihin sisältyy voimaloiden, perustusten ja kaapeleiden purkaminen, pois kuljetus sekä vastuullinen jätehuolto. Useimmat tuulivoimahankkeiden kustannuslaskelmat kuitenkin olettavat nämä kustannukset mitättömiksi, ja niiden myös oletetaan laskevan ajan myötä. Jo nyt on käynyt niin, että tuulivoimayhtiöillä ei ole varaa voimaloiden kunnossapitokustannuksiin. Esimerkiksi Siemens Energyn osake putosi 30 % vuonna 2023 tuulivoimaloiden laatuongelmien vuoksi.
Entistä suuremmaksi kasvavista tuulivoimaloiden aiheutuu myös suurempia ylläpito- ja käytöstä poistamisen kustannuksia. Tuulivoimateollisuuden oletus, että suurempi on kauniimpaa, ei välttämättä pidä paikkaansa.
Myöskään elektroniikkateollisuudessa ei osattu ennakoida elektroniikkajätteen kierrättämisestä syntyvää jäteongelmaa, ja tiukentunut jätteiden käsittelyn sääntely kavensi alan ennestäänkin kapeita marginaaleja entisestään. Päättäjätkin alkoivat ymmärtää, että jos tuottajien rahkeet eivät kestä takautuvia jätevastuita, taloudellinen vastuu jää veronmaksajille. Myös aurinkoenergiateollisuudessa on jätetty huomioimatta suuri osa aiheutuvista ympäristökustannuksista.
Jos emme osaa ottaa opiksi menneisyyden virheistä, toistamme samat virheet. Edistäessämme uusiutuvaa energiaa suuren innostuksen vallassa emme saa unohtaa ympäristöstä. Meidän on opittava katsomaan pidemmälle kuin lyhyen aikavälin voittoihin. Muuten korjaamme yhtä ongelmaa luomalla tilalle uusia ympäristöongelmia.
Linkki Harvard Business Review’ssa julkaistuun kirjoitukseen: https://hbr.org/2024/02/the-long-term-costs-of-wind-turbines?fbclid=IwZXh0bgNhZW0CMTAAAR3SIxOWzWFKhQ7uFIoyliZFeaO8pF1Qk1sSS3wYYreMlYq0iwmSet87mKU_aem_3DmZSFNVhG9h78-b2ie-jg
