Tuulivoimatekniikan kehitys on johtanut yhä suurempiin ja tehokkaampiin turbiineihin. Vielä ei tiedetä, missä määrin tuulivoimaloiden koon kasvu vaikuttaa villieläinten kuolleisuuteen. Tutkimuksessa kehitettiin malli, jonka avulla tutkittiin kolmen tuulivoimalan kokoparametrin (maavara, roottorin halkaisija, teho) vaikutusta kolmen lajin (kaksi lepakkolajia ja yksi haukkalaji) kuolleisuuteen ja putoamisetäisyyteen.

Maavaran pieneneminen johti lisääntyneeseen kuolleisuuteen kaikissa kolmessa lajissa, ja se oli voimakkainta toisessa lepakkolajissa. Roottorin halkaisijan kasvu johti haukkojen lisääntyneeseen kuolleisuuteen. Tehon lisääntyminen johti joidenkin lintulajien lisääntyneeseen kuolleisuuteen. Voimalan koon kasvu vaikutti myös laajempaan törmänneiden eläinten putoamisjakautumaan. Tutkijoiden mukaan tämä oli ensimmäinen tutkimus maavaran vaikutuksista kuolleisuuteen ja tuulivoimaloiden koon kasvun vaikutuksista putoamisetäisyyteen.

Tutkimus vahvisti aikaisemmin saadut tulokset roottorin halkaisijan ja tehon kasvun positiivisesta korrelaatiosta lintujen kuolleisuuslukujen kanssa. Sen sijaan tutkijat yllätti havainto, että maavara oli voimakkain lepakoiden kuolleisuuden ennustaja. Tähän asti on uskottu lapakoiden etsivät ravintoa puunlatvoja pitkin ja korkeuksilla, jotka vastaavat roottorin pyyhkäisyalan korkeutta.

Tässä tutkimuksessa ei selvitetty tuulivoimaloiden koon ja erillisten voimaloiden välisen etäisyyden yhteisvaikutusta eläinten kuolleisuuteen. Voimalatiheyden ja koon välisestä yhteisvaikutuksesta tarvittaisiin lisää tutkimusta.

Linkki tutkimusartikkeliin: https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0006320724000351#s0060