Saksassa purettiin vuonna 2023 yli 400 tuulivoimalaa. Osaan purettujen tilalle rakennettiin uudet. Yhä enemmän voimaloista putoaa tukijärjestelmän ulkopuolelle, jolloin purkaminen lisääntyy.
Purkamisesta on valtion ja osavaltion tasoilla määräyksiä, jotka vaihtelevat.
Yleismääräys on se, että myös perustukset tuulivoimaloiden perustukset on purettava maaperästä, jonka jälkeen rakennuspaikka on ennallistettava rakentamista edeltävään kuntoon. Tämä koskee useimmiten myös sähköasemien, siirtojohtojen/maakaapeleiden poisvientiä ja huoltoteiden ennallistamista.
Raportissa käsitellään tilannetta yhdeksässä (9) osavaltiossa.
Purkaminen
Seitsemässä (7) osavaltiossa edellytetään käyttöiän jälkeen kaikkien voimaloiden maanpäällisten ja maanalaisten (perustukset) osien täydellistä purkamista, poisvientiä ja kierrätystä sekä rakennuspaikkojen ennallistamista. Kahdessa osavaltiossa edellytetään myös perustusten purkamista, mutta joillakin edellytyksillä voi saada erikoisluvan perustusten muunlaiseen käsittelyyn. Kaikissa osavaltioissa kaikki voimaloiden kaapelit, siirtojohdot on purettava ja huoltotiet ennallistettava.
Purkuvakuus
Poiketen Suomen käytännöstä, jossa tuuliyritys ja maanvuokraaja sopivat purkuvakuudesta, Saksassa rakennusluvan myöntäjä, siis kuntien viranomainen neuvottelee ja määrää purkuvakuuden suuruuden.
Kaikissa tarkastelluissa osavaltioissa vakuus on pakollinen, mutta sen määrittely voi vaihdella.
Tuulivoimalan elinkaareksi lasketaan 20 vuotta ja vakuus lasketaan purkukustannuksille 20 vuoden päähän. Siihen pitää sisältyä myös arvonlisävero.
Vakuuden pitää sisältää voimalan purku, nosturityöt, poiskuljetukset, romutus- ja kierrätyskustannukset. (Tietysti myös ennallistaminen).
Rakennusluvan myöntäjä tai hankkeen hyväksyjä vastaa purkuvakuuden oikeellisuudesta. Vakuus voi olla prosenttiosuus investointikustannuksista tai esimerkiksi kiinteä summa rakennetusta megawattitehosta. Vakuutena on käytetty 5 %, 6,5 % tai 10 % investointikuluista. Rakennusaikaisiin purkukustannuksiin on lisätty 20 vuoden päästä 20% tai 40 % kustannusnousu. Joissakin tapauksissa on käytetty vakuuden märittelynä voimalan napakorkeus metreinä x 1 000 euroa. Yhdessä osavaltiossa on käytetty vakuuden määrittelynä 30 000 euroa/megawatti. (Suomenkielinen kooste: Hannu Heinonen).
