Voimassa oleva ohje tuulivoimalan rakentamisesta liikenneväylien läheisyyteen (Liikenneviraston ohjeita 8-2012) on annettu 12 vuotta sitten, jolloin rakennettavat tuulivoimalat olivat kokonaiskorkeudeltaan enintään 200-metrisiä, ja niissä oli enintään 50-60-metriset lavat. Nykyisin suunnitteille tulevissa hankkeissa kyse on lähes poikkeuksetta kokonaiskorkeudeltaan 300-350-metrisistä voimaloista, joissa lavan pituus voi olla jopa 100 metriä ja roottorin halkaisija yli 200 metriä. Liikenneviraston antama ohje on vanhentunut, ja on hyvä, että nyt annetaan uusi, aikaisempaa laajempi ohjeistus energiantuotannon suunnittelulle ja rakentamiselle maanteiden ja muiden kulkuyhteyksien läheisyyteen. Ohjetta tulisi kuitenkin soveltaa yleisten tiealueiden lisäksi myös ainakin vilkkaimmassa käytössä oleviin yksityisteihin, ja oppaaseen tulee ottaa myös yksityisteitä koskeva ohjeistus.
Suositusetäisyys tiealueisiin päivitettävä tuulivoimaloiden korkeuden kasvun edellyttämällä tavalla:
Tuulivoimalan sijoittaminen tiealueiden läheisyyteen (kohta 5.3.1) todetaan, että ”pääteillä, joilla nopeusrajoitus on 100 km/h tai enemmän, tuulivoimala sijoitetaan vähintään 300 metrin etäisyydelle tien keskiviivasta. Lisäksi tuulivoimalan etäisyys maantiealueesta on oltava vähintään tuulivoimalan kokonaiskorkeus (torni+lapa) lisättynä maantien suoja-alueen leveydellä. Maantien kaarrekohdassa tuulivoimala sijoitetaan näkemäalueen ulkopuolelle.
Vanhassa liikenneministeriön tuulivoimaohjeessa todettiin, että tuulivoimaloiden etäisyyttä maantiestä arvioitaessa tulee mahdollisesti putoavan jään lisäksi ottaa huomioon kuljettajan huomiokykyyn vaikuttavat tekijät. Riskitekijäksi katsotaan kuljettajan näkökentässä oleva liikkuva elementti, jollainen pyörivä tuulivoimalan lapa on.
Suuremmat tuulivoimalat muodostavat suuremman näköesteen ja suuremman huomiotekijän. Pidemmät lavat ja kasvanut lavan kärjen nopeus pidentävät jään sinkoutumismatkaa. Matkan pituuteen vaikuttavat mm. voimalan tornin korkeus, roottorin halkaisija ja pyörimisnopeus. Jään lentomatkan laskennassa voidaan soveltaa kaavaa d=(D+H)x1,5, jossa d=lentomatka, D=roottorin halkaisija ja H=napakorkeus (Seifert H et al, 2003). Siten suositusetäisyyden tulisi olla huomattavasti enemmän kuin 300 metriä.
Ohjetta tulee soveltaa myös yksityisteihin:
Ohjeessa keskitytään ainoastaan yleisiin tiealueisiin, ja määräyksiä on tarkoitus soveltaa ainoastaan yleisiin tiealueisiin. Tuulivoimalat sijoitetaan Suomessa kuitenkin lähes poikkeuksetta yksityisteiden läheisyyteen. Monet yksityisteistä ovat hyvinkin vilkkaasti liikennöityjä. Vaikka Suomen tieyhdistys onkin suosittanut tarvittaessa noudattamaan yksityisteiden kohdalla samoja suojaetäisyyksiä tiealueisiin kuin yleistenkin teiden kohdalla, käytännössä tuulivoimaloita sitovien määräysten puuttuessa sijoitetaan erittäin yleisesti väyläviraston ohjetta lähemmäs tiealuetta, usein aivan tien välittömään läheisyyteen.
Erimerkkinä käytännön tilanteista voidaan mainita eräs Keski-Suomen ja Päijät-Hämeen maakuntien rajan tuntumassa sijaitseva yksityistie, jonka läheisyydessä sijaitsee jo kuusi toiminnassa olevaa tuulivoimalaa, ja jonka varrelle ollaan parhaillaan kaavoittamassa seitsemää tuulivoimalaa lisää. Uusista tuulivoimaloista viisi sijoitetaan alustavien asemapiirrosten mukaan alle 100 metrin etäisyydelle tiealueesta. Tämän 32 kilometrin pituisen yksityistien tiekuntaan kuuluu lähes 250 tieosakasta, ja tien varrella sijaitsee runsaasti sekä vakituista että loma-asutusta.
Erään toisen, Pohjois-Pohjanmaalla sijaitsevan yksityistien varrella lähin tuulivoimala sijaitsee vain 28 metrin etäisyydellä tiealueesta. Viime talvena tien pinta oli useaan otteeseen lavoista lentäneiden jääpalasten peitossa. Osa jääpalasista oli useamman kymmenen senttimetrin pituisia.
Tienkäyttöoikeuksista sopiminen
Kohdassa 3.3.3., Sijaintipaikan valinta ja alueidenkäytön reunaehdot olisi hyvä selostaa tienkäyttöoikeuksista sopimista yksityisteiden kohdalla.
Tuulivoimahankkeet ja tuulivoimalat sijoitetaan yleensä yksityisteiden varsille tai läheisyyteen. Olemassa olevia yksityisteitä käytetäänkin lähes jokaisessa tapauksessa osana tuulivoimahankkeen huoltotiestöä. Oikeus tien käyttöön ei kuitenkaan synny maanvuokrauksen myötä, vaan tien käytöstä tulee sopia tiekunnan tai jos sellaista ei ole perustettu, tieosakkaiden kanssa, ja tien käytöstä on suoritettava korvauksena käyttömaksu.
Tienkäyttösopimuksessa sovitaan tien käytöstä rakentamisen ja varsinaisen toiminnan aikana, tiehen tehtävistä muutoksista, liittymistä, tiealueelle sijoitettavista kaapeleista, rummuista ja vastaavista sekä liittymisvastikkeesta, käyttökorvauksista ja kunnossapitokustannuksista ja muista tienkäyttöön liittyvistä asioista.
Tiekunnan toimivalta ulottuu kuitenkin vain tierasitettuun alueeseen. Tuulivoimahankkeissa joudutaan tiehen tekemään lähes aina muutoksia, jotka ulottuvat tiekunnan toimivallan ulkopuolelle. Teitä joudutaan leventämään, mahdollisesti siirtämään, mutkia oikomaan, risteysalueita leventämään, puustoa poistamaan ja tien kantavuutta vahvistamaan. Kaikista toimenpiteistä tulee tehdä maanomistajien kanssa sopimus, ja tarvittaessa pitää yksityistietoimitus, jossa määritellään tien uusi sijainti ja arvioidaan korvaukset maanomistajille (lähde: MTK:n tuulivoimaopas).
Maanmittauslaitos on kiinnittänyt huomiota siihen, että teiden käytöstä sovitaan usein pelkästään maanvuokrasopimuksissa, eikä tienkäyttöoikeutta vahvisteta tietoimituksella. Maanmittauslaitos kehottaakin ottamaan maanvuokrasopimuksiin maininnan, että ”tieoikeus vahvistetaan yksityistietoimituksessa”.
Jos osapuolet ovat sopineet tien käytöstä ainoastaan vuokrasopimuksessa, tieto tien käytön oikeuksista ei siirry kiinteistörekisteriin seuraavan kiinteistön omistajan eikä muiden nähtäväksi. Vuokrasopimus kirjataan ainoastaan lainhuuto- ja kiinnitysrekisteriin. Yksityistietoimituksessa maanmittauslaitos rekisteröi tienkäyttösopimuksella sovitut asiat kiinteistörekisteriin.
Maanmittauslaitos julkaisi 16.4.2024 tiedotteen, jossa se kehotti sopimaan teiden käytöstä nykyistä tehokkaammalla tavalla, jotta tieto sovitun tien käytöstä tuulivoimala-alueella näkyy kaikille kiinteistörekisterissä yksiselitteisellä tavalla.
Naapurien kuuleminen (Kohta 3.2.3.)
Tienpitäjää kuullaan silloin, kun kiinteistö rajautuu maantiehen. Tähän kohtaan tulee lisätä maininta naapurikuulemisesta silloin, kun kiinteistö rajautuu yksityistiehen. Tuulivoimahankkeiden suunnittelijoiden tulisi huomioida, että tiekuntaa tai tienosakkaita on myös kuultava.
Tuulivoima-kansalaisyhdistys ry
Linkki lausuntopyyntöön: https://www.lausuntopalvelu.fi/FI/Proposal/Participation?proposalId=4bb5ac0e-0a5c-47ca-b86c-fdf21ff99033
