Tutkimuskatsaus: Kuinka kauas linnut, lepakot ja maanisäkkäät väistyvät tuulivoimahankkeiden tieltä? Linnuista 63 %, lepakoista 72 % ja nisäkkäistä 67 % etsii uusia alueita.

29.11.2023

Kooste tutkimuskatsauksesta Anne Tolvanen, Henri Routavaara, Mika Jokikokko, Parvez Rana: How far are birds, bats and terrestrial mammals displaced from onshore wind power development? – A systematic review

Abstrakti: Tuulivoima on nopeasti kasvava energialähde, ja on tärkeä ilmastonmuutoksen hillinnässä, mutta se nopeuttaa biologisen monimuotoisuuden heikkenemistä elinympäristöjen häviämisen ja eläinten pois siirtymisen vuoksi. Ymmärtääksemme eläinten siirtymisen laajuutta ja syitä toteutimme systemaattisen lintuja, lepakoita ja maanisäkkäitä koskevan selvityksen. 84 vertaisarvioidusta tutkimuksesta totesimme 160 siirtymäetäisyyttä. Yli puolet kurjista, pöllöistä ja poroista pyrkii viiden kilometrin päähän, lepakot keskimääräin kilometrin etäisyydelle. Vesilintujen kohdalla siirtymä oli 500 metriä. Tuulivoiman aiheuttamaa lajiston vähenemistä voitaisiin lieventää sijoittamalla tuulivoimaa luonnon monimuotoisuuden kannalta vähemmän tärkeisiin ympäristöihin, minimoimalla pienialaisten elinympäristöjen hävittämistä ja kompensoimalla elinympäristöjen häviämistä luomalla laadukkaita elinympäristöjä muualla. Tätä katsausta voidaan hyödyntää tuulivoimahankkeiden suunnittelussa. Suurin osa läpikäydyistä tutkimuksista kuitenkin koskee alle 100-metristen tuulivoimaloiden vaikutuksia, kun nykyisin rakennetaan huomattavasti suurempia voimaloita.

Tuulivoima on yksi nopeimmin kasvavista energialähteistä, ja ilmastotavoitteet edellyttävät maailmanlaajuisen tuulivoimakapasiteetin kaksinkertaistamista vuoteen 2050 mennessä. Tulevaisuudessa suurin osa tuulivoimasta rakennetaan maa-alueille, ja yhä korkeampia ja pidempilapaisia tuulivoimaloita kehitetään kustannustehokkuuden ja paremman tuulenoton vuoksi. On arvioitu, että globaalisti yli 11 miljoonaa hehtaaria luontoalueita menetetään tuuli- ja aurinkovoimalle. Tähän sisältyy yli 3,1 miljoonaa hehtaaria biologisen monimuotoisuuden ydinalueita ja yli 1500 uhanalaista selkärankaista eläinlajia erityisesti trooppisilla alueilla. Tuulivoiman lisääminen merkitsee kompromissia ilmastonmuutoksen hillinnän ja biologisen monimuotoisuuden suojelutavoitteiden välillä.

Linkki tutkimusartikkeliin: https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0006320723004834