Tuulivoima muotoillaan hyväksi ilmaston ja talouden kannalta, vastustuksessa esiin nostetaan huoli voimaloiden vaikutuksesta ympäristöön ja terveyteen. Aarne Oran sosiologian alaan kuuluvassa tutkimuksessa tarkastellaan, miten tuulivoiman puolustajat puhuvat koetuista vastustajistaan keskustelussa. Aikaisempi tutkimus keskittyy näkökannaltaan tuulivoiman puolustajien luomien kehysten tarkasteluun (esim. NIMBY).
Tuulivoiman alkuaikoina päähuomio voimaloiden sijoittamisessa oli kustannustehokkuudessa ja sähköntuotantomäärissä, tuulivoiman kannatuksen ei arvioitu olevan merkittävä tekijä. Toiminnan laajentuessa ja siirtyessä lähemmäs ihmisten elinympäristöä nousi esille tarve tarkastella myös sen sosiaalista hyväksyntää. Innovaatioteoria selittää tapoja ja kanavia, joilla ihmiset levittävät eteenpäin tietoa energiatuotantoon liittyvästä teknologiasta, ja keskustelupalstojen roolia näiden teknologioiden sosiaalisesta hyväksynnästä.
NIMBY-käsitteellä pyritään selvittämään, miksi esim. uusiutuvia energiaratkaisuja kannattavat ihmiset kääntyvät vastustamaan niitä, kun niiden haittavaikutukset kohdistuvat omaan elinpiiriin. Sosiaalisen hyväksyttävyyden teoria pyrkii pääsemään NIMBY-käsitteestä, joka toimii leimana tuulivoiman vastustajien halventamiseen. Puheena oleva tutkimus edustaa uutta tutkimustyyppiä, jossa sosiaalisen hyväksyttävyyden tarkastelussa keskitytään vastustuksen tarkastelun sijasta puolustuksen tutkimiseen.
Oran tutkimuksessa tarkastellaan sitä, miten suomalaiset keskustelevat tuulivoiman vastustamisesta verkkokeskusteluissa. Aineistona tutkimukseen toimivat eräiden tuulivoimaloiden terveysvaikutuksia koskevien artikkelien kommenttiosiot. Tutkimusmetodina on ns. kehysanalyysi, jossa kehykset ovat koettuja, tilanteeseen sidottuja määritelmiä todellisuuden luonteesta, ja jotka vaikuttavat tapahtuman tulkintaan.
Tutkimusaineistosta (kommenteista) valikoitiin tuulivoiman vastustusta käsitteleviä puheenvuoroja, ja pyrittiin löytämään eroavaisuuksia erinäisten kehystyksen tapojen välillä. Havaittiin seuraavia tapoja:
- Looginen kehys: tiede vastakkain asetellaan kahden ryhmän välille. Toinen on tieteen vastainen ja kärsii harhaluuloista. Toinen ylläpitää tieteellisesti oikeita näkemyksiä, joilla ei kuvitteellista ongelmaa voida ratkaista. Kommentoija ottaa itselleen tiedemiehen roolin. Vastakkaiset argumentit leimataan mutuksi. Tutkimustiedon täytyy olla kommentoijalle hyväksyttävästä lähteestä, tai muuten se on mutumaista. Logiikan kehyksellä voidaan asettaa mikä hyvänsä kommentoijan kannalta ”sopimaton” tieto kyseenalaiseksi.
- Tuulivoiman vastustajat nähdään ”valittajina” ja ”hörhöinä”, ja verrataan salaliittoteorioita kannattaviin ryhmiin, sekä taruhahmoihin (Don Quiote). Vastustajat eivät ole tarpeeksi järkeviä ja kykeneviä muuttamaan mieltään ja osallistuakseen kunnon keskusteluun. Vastustus on sidonnainen oikean tiedon puutteeseen.
- Vastustus tuulivoiman hyötypuolien estäjänä. Tuulivoimasta maalataan kuva yhteiskunnalle hyötyä tuottavana toimintana, ja vähennetään riippuvuutta ulkopuolisiin valtioihin, erityisesti Venäjään. Poliittisen ryhmän liittäminen tuulivoiman vastustukseen (perussuomalaiset).
Vastuksen taustalla ei nähdä luonnollisia syitä kuten melu, vaan vastustus nähdään sosiaalisesti omaksuttuna ilmiönä. Vastustuksen syynä on vastustajien väärätietoisuus ja jääräpäisyys, ja ideologinen kanta. Vastustajien odotetaan puolustavan mielipidettään hyödyntämällä tieteellistä dataa, ei omia kokemuksiaan. Kokemus- ja tarveperäinen tieto asetetaan vähempiarvoiseksi kuin akateeminen tieto.
NIMBY-käsitteen näkökulmasta tuulivoiman vastustajia kuvataan takaperoisiksi kehityksen vastustajiksi, jossa tavoite puolustaa paikallista ympäristöä selitetään vain puhtaaksi haluksi estää rakennusprojekteja. Se tekee vastustajista esteen rakennuttajille ja suunnittelijoille. Median myötävaikutuksella vastustus ryhmänä pyritään ja useissa tapauksissa onnistutaan vähentämään epäuskottavaksi. Tuulivoiman puolustajat omaksuvat asiantuntijan roolin vastustajien esittämien kokemusperäisten väitteiden purkamiseen, ja jopa vastustajien pilkkaamiseen.
Liian tunteellinen väittely ja taktiikat, kuten vastapuolen liittäminen satuhahmoihin ja hulluihin, jumittaa keskustelun nopeasti. Jotta vastustuksen tasoa voitaisiin laskea, tulisi keskustelussa kuulla myös toista osapuolta. Täytyy tietää moniulotteiset syyt vastustuksen taustalla. Toisaalta argumentaation muokkaaminen tieteellisemmäksi altistaa tuulivoiman vastustajat herkästi asemaan, jossa heille ei anneta tilaa omille kokemuspohjaisille argumenteilleen.
Kandidaatintutkielma Aarne Ora
Jyväskylän yliopisto, Yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitos, Sosiologia, Syksy 2021
Linkki tutkielmaan: https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/80443/1/URN%3ANBN%3Afi%3Ajyu-202204042123.pdf
