Tuulivoima-kansalaisyhdistys ry:n kirjoitus Savon Sanomissa 13.6.2023:
Pääkirjoituksessa 12.6. todettiin, että yleisen tarpeen raja häilyy tuulivoimahankkeiden sähkönsiirtoyhteyksiin liittyvissä lunastuksissa, ja lunastuskorvauksissa on ristiriita lain ja käytännön välillä.
Lunastuslain korjaamista on vaadittu jo pitkään, mutta lakimuutosta ei ole saatu aikaan. Tuulivoimahankkeiden liityntälinjojen kohdalla auttaisi kuitenkin jo se, että lakia sovellettaisiin lainsäätäjän tarkoittamalla tavalla. Vaikka sähköntuotannon voidaan ajatella palvelevan koko yhteiskuntaa, tuulivoimassa on kyse yksityisestä voittoa tavoittelevasta elinkeinotoiminnasta. Lisäksi ala on yhä enemmän ulkomaisten toimijoiden hallussa, ja tuulisähköstä kaavaillaan vientituotetta. Tuotetun sähkön siirto valtakunnanverkkoon on osa tätä bisneskokonaisuutta.
Lunastusmenettelyä ei voida soveltaa ensisijaisesti yksityistä elinkeinotoimintaa palvelevaan maanhankintaan. Lunastuslain 4 §:n mukaan lunastaa saadaan vain, kun yleinen tarve sitä vaatii. Lunastusta ei kuitenkaan saa panna toimeen, jos lunastuksen tarkoitus voidaan yhtä sopivasti saavuttaa jollain muulla tavalla, tai jos lunastuksesta yksityiselle edulle koituva haitta on suurempi kuin yleiselle edulle saatava hyöty. Vapaaehtoinen sopiminen olisi täysin mahdollista, eikä yleinen etu vaadi liityntälinjojen alle jäävien maiden käyttöön ottamista käypää hintaa halvemmalla.
Lunastuslain 4 §:ssä säädetään myös, että mikäli lunastuksen hakijana on yksityinen yhteisö, sen tulisi osoittaa yleisen tarpeen vaativan lunastusta. Tämä edellytys ei näytä toteutuvan sähköliityntälinjojen lunastuspäätöksissä lain tarkoittamalla tavalla.
Tuulivoimaloiden sijoittaminen metsiin kauas sähkön käyttäjistä on pohjoismainen erikoisuus. Ajan myötä maahamme muodostuu kymmenien tuhansien kilometrien pituinen liityntälinjaverkosto. Samaan aikaan ollaan kuitenkin huolissaan metsäkadosta ja hiilinielujen vähenemisestä. Maakaapelointi vähentäisi liityntälinjojen vaatimaa tilaa oleellisesti, joten sen tulisi olla pääsääntö.
Maanhankinnan tulisi perustua ensisijaisesti vapaaehtoiseen sopimiseen. Pakkolunastus saisi olla mahdollista vain poikkeustapauksissa, ja silloinkin lunastetun maan omistajalle tulisi maksaa lunastuslain 29-30 §:n mukainen täysi korvaus lunastuksen vuoksi aiheutuvista taloudellisista menetyksistä. Todellisia menetyksiä vastaavan käyvän korvauksen maksaminen kannustaisi tuulivoimayhtiöitä maakaapelointiin ja etsimään mahdollisuuksia yhteisiin liityntälinjoihin.
Mutta on selvää, että yleisen tarpeen täyttyminen sähkönsiirtoon liittyvissä lunastusmenettelyissä vaatisi uudelta hallitukselta laajempaakin tarkastelua.
Tuulivoima-kansalaisyhdistys ry
Linkki kirjoitukseen: https://www.savonsanomat.fi/paakirjoitus-mielipide/5996532
Linkki pääkirjoitukseen: https://www.savonsanomat.fi/paakirjoitus-mielipide/5992681?fbclid=IwAR0vfx9p7DVt0RsOcQRRgLc78DfUF8xaAlqeFaEZWFewiwUK_OW5iNWaNcQ
