Artikkeli La Tripune -lehdessä 12.3.2023
Melu on suuri kansanterveysongelma, Maailman terveysjärjestön (WHO) mukaan se on ilmansaasteiden jälkeen toiseksi suurin sairauksien aiheuttaja. Liikennemelun terveysvaikutuksia on tutkittu laajasti, mutta samaa ei voida sanoa muista ympäristömelun lähteistä, kuten esim. nopeasti lisääntyvästä tuulivoimasta. Tuulivoimamelun taso asuinrakennusten piha-alueilla jää usein 40 dB:n alapuolelle, mutta siitä huolimatta asukkaat kokevat melun häiritseväksi.
Desibeliasteikko on logaritminen, ja sen mukaan melun lisääntymien kolmella desibelillä tarkoittaa äänienergian kaksinkertaistumista ja kymmenellä desibelillä vastaavasti kymmenkertaistumista. Tuulivoimahankkeet sijaitsevat yleensä maaseutuympäristössä, ja alueen alhainen taustamelutaso edistää melun havaitsemista.
Melun häiritsevyys johtuu äänisignaalin erityisominaisuuksista. Se on luonteeltaan jatkuvaa kohinaa, johon sisältyy voimakkaampia ääniä. Ääni on myös amplitudimoduloitunutta, äänitason vaihtelua ajan (1 sekunnin) suhteen. Amplitudimodulaation syntymissyytä ei ole tarkoin selvitetty, mutta se voi johtua siipien ympärillä olevan ilmavirran pysähtymisilmiöstä, sääolosuhteista, siipien pyörimisestä aiheutuvasta äänen suuntautumisesta jne. Lisäksi tuulivoimamelussa on matalataajuisia (20-200 Hz) ja infraääni (alle 20 Hz) taajuuksia, jotka etenevät ilmassa pidemmälle kuin korkeammat äänet. Infraääni on hallitseva tuulivoimalan spektrissä, mutta jää alle ihmisen kuulokynnyksen. Vaikka ilmiö tunnetaan, sen mallintamiseen ei ole menetelmiä.
Tuulivoimamelun fysikaalisten ilmiöiden ymmärtämiseksi ja melun paremman mallintamisen vuoksi perustettiin PIBE-tutkimusprojekti, jossa tutkitaan kolmea osa-aluetta: (1) amplitudimodulaation karakterisointi ja mallintaminen, (2) äänitasojen vaihtelun arvioiminen ja (3) suunnittelujärjestelmien luominen meluhaittojen minimoimiseksi. Tuulivoiman aiheuttamien kansanterveysongelmien arvioimiseksi on otettava huomioon melulle altistuvien ihmisten määrä ja terveysvaikutusten vakavuus. Tuoreen tutkimuksen mukaan 80 % Ranskassa altistuvista ihmisistä jää alle 40 dB:n tason.
Nykytietämyksen mukaan tuulivoimamelun aiheuttamista terveysvaikutuksista ei ole näyttöä. Useimpien tutkimusten mukaan on yhteys vain melutason ja melusta ärsyyntymisen välillä. Tuulivoimamelu koetaan kuitenkin häiritsevämmäksi kuin muista äänilähteistä, esim. liikenteestä tuleva melu johtuen äänen akustisista ominaisuuksista (esim. amplitudimodulaatio). Vain harvoissa tutkimuksissa on tutkittu tuulivoimamelun vaikutuksia unihäiriöihin, sydän- ja verisuonisairauksiin, aineenvaihduntaan, hormonitoimintaan, kognitioon tai mielenterveyteen.
Tuulivoimalan matalataajuiset ja infraäänipäästöt mainitaan usein mahdollisena riskilähteenä ihmisten tai eläinten terveydelle. Elintarvike-, ympäristö- ja työterveys- ja turvallisuusvirasto (Anses) on kuitenkin lausunnoissaan todennut, ettei tuulivoimamelun terveysvaikutuksista ole riittävää tieteellistä perustetta. Asukkaiden kokemien terveysvaikutusten syy on monimutkainen ja vaikeasti todettavissa. Monia melun vaikutusmekanismeja ei ole vielä tutkittu, kuten sisäkorvan ja vestibulaarijärjestelmän patofysiologisia vaikutuksia. Tämä sisäkorvan sensorijärjestelmä havainnoi liikettä ja tasapainoa, ja sen tiedetään olevan erityisen herkkä matalille taajuuksille ja infraäänille.
Koe-eläimillä vaikutuksia on havaittu, mutta niiden olemassaolo on vielä selvitettävä ihmisillä tuulivoimamelun yhteydessä. Tuulivoimamelun terveysvaikutuksia koskevan tutkimustiedon puuttumisen vuoksi WHO ja ANSES suosittelevat epidemiologisten tutkimusten toteuttamista.
Ranskalainen tutkimusprojekti RIBEoIH selvittää näitä seikkoja kolmella tavalla: (1) arvioi tuulivoimamelun terveysvaikutuksia ja häiritsevyyttä, (2) tutkii tuulivoimaloiden infraäänen ja matalataajuisen äänen havaitsemiseen liittyviä kuulomekanismeja sekä (3) pyrkii ymmärtämään infraäänen vaikutuksia ihmisen sisäkorvaan ja keskushermostoon. Tutkimus koostuu kahdesta osasta. 1200 tuulivoimaloiden lähellä asuvalle ihmiselle tehdystä epidemiologisesta tutkimuksesta sekä psykoakustisten ja fysiologisten laboratoriomittausten suorittamisesta käyttämällä tuulivoimaloiden ääniä. Tarkoituksena on määrittää parametrit melun kuulemiselle ja ärsytykselle. Toinen osa tutkimusta tutkii tuulivoimamelun vaikutusta uneen. Näiden kahden tutkimuksen tuloksia hyödynnetään tuulivoimamelun melurajojen kehittämisessä.
Kirjoittajat: Anne-Sophie Evrard, epidemiologia, Gustave Eiffel University, ja David Ecotiere, ympäristöakustiikan tutkija, ympäristöakustiikan yhteisen tutkimusyksikön (UMRAE) apulaisjohtaja
Kooste artikkelista TV-KY ry
