Tuulivoimaa edistetään nyt suuren innostuksen vallassa. Tuulivoiman uskotaan pelastavan ilmaston ja Suomen talouden. Tuulivoimasta halutaan veturia vetytaloudelle ja vihreän siirtymän hankkeille, ja Suomesta kaavaillaan ”puhtaan energian” suurvaltaa. Tapana on puhua Suomen ”valtavasta tuulivoimapotentiaalista” ja tänne halutaan houkutella ulkomaisia tuulivoimainvestointeja. Suomi onkin Euroopan houkuttelevin tuulivoimamarkkina, ja ala on yhä enemmän ulkomaisten toimijoiden hallussa.
Suomen Tuulivoimayhdistyksen ilmoituksen mukaan maahamme on tällä hetkellä suunnitteilla lähes 8 000 tuulivoimalaa, ja vielä julkistamattomia hankkeita on konsulttiyhtiö FCG Oy:n mukaan 185 kappaletta. Rohkeimmissa visioissa jopa 70 prosenttia maassamme käytettävästä sähköstä voitaisiin tuottaa tuulivoimalla. Samaan aikaan sähkönkulutuksen odotetaan yhteiskunnan sähköistymisen myötä kaksinkertaistuvan. Näiden odotusarvojen toteutuminen toisi maaperällemme ja merialueillemme jopa kymmeniä tuhansia tuulivoimaloita.
Tuulivoimaa koskeva lainsäädäntö on kuitenkin kehittymätöntä, tai voisi sanoa, että sitä ei edes ole. Tuulivoimarakentamiseen sovelletaan samoja lainsäädöksiä kuin muuhunkin rakentamiseen, vaikka vaikutukset poikkeavat olennaisesti tavanomaisesta rakentamisesta. Tuulivoimaa koskevia erityissäädöksiä ei juurikaan ole, ja harvojen olemassa olevien säädösten tarkoituksena on pikemminkin helpottaa tuulivoimaloiden rakentamista kuin ehkäistä niiden toiminnasta syntyviä haittoja. Tuulivoimaloiden kokoa, tehoa ja toimintaa ei meillä rajoiteta, eikä tuulivoimaloiden toimintaa voida sitä koskevan lainsäädännön puuttuessa viranomaistoimin valvoa.
Laajamittaisesta tuulivoimarakentamisesta aiheutuvien haittojen saamiseksi hallintaan Tuulivoima-kansalaisyhdistys ry esittää, että uusi hallitus ryhtyy välittömästi valmistelemaan tuulivoimaa ohjaavaa lainsäädäntöä:
- Kaikki tuulivoimahankkeet tulee säätää ympäristöluvanvaraisiksi. Uusille hankkeille on haettava ympäristölupa ennen voimaloiden käyttöönottoa. Olemassa oleville hankkeille on haettava ympäristölupa siirtymäajan kuluessa, mikäli niistä aiheutuu lähiasutukselle meluhaittaa. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan tuulivoimaloiden aiheuttamiin meluhaittoihin voidaan puuttua vain ympäristölupamääräyksillä. Nykysäädöksillä voimaloista aiheutuvien meluhaittojen vuoksi vaadittavan tapauskohtaisen ympäristöluvan voimaan saaminen vie käytännössä kymmenen vuotta, mikä on täysin kohtuutonta meluhaitoista kärsivien ihmisten kannalta.
- Vaikutusmahdollisuuksia ja valitusoikeutta tuulivoimapäätöksissä on laajennettava kaikkiin niihin tahoihin, joihin tuulivoimaloiden vaikutukset ulottuvat. Tuulivoimaloiden sijoittamisesta päätetään kunnissa hanke kerrallaan, vaikka tuulivoimaloiden vaikutukset ovat usein ylikunnallisia. Lisäksi tuulivoimahankkeet pyritään hyvin usein sijoittamaan kuntien reunoille, jolloin osa haitoista koituu naapurikuntien asukkaille, joilla ei kuitenkaan ole mahdollisuutta vaikuttaa päätöksiin ja toiminnasta aiheutuviin haittoihin.
- Tuulivoimaloiden ja asutuksen välille on säädettävä voimaloiden kokonaiskorkeuteen ja tehoon perustuva minimietäisyys. Melumallinnukseen perustuva etäisyysmitoitus johtaa voimaloiden sijoittamiseen liian lähelle asutusta, koska melumallinnukset aliarvioivat tuulivoimaloiden meluvaikutuksia. Tuulivoimameluasetuksessa säädettyjä melurajoja on korjattava siten, että tuulivoimamelun erityispiirteet, kuten merkityksellinen sykintä (amplitudimodulaaltio), tulevat huomioiduksi. Melurajat tulee asettaa melun kaikille taajuuksille, myös kaikista matalimmille. Melumallinnus- ja melumittausohjeistus on päivitettävä ajan tasalle.
- Tuulivoimaloiden ja niiden perustusten purkaminen on varmistettava purkamiskulut täysimääräisesti kattavalla lakisääteisellä purkamisvakuudella.
- Sivullisille aiheutuvien haittojen ja vahinkojen korvausvelvollisuudesta on säädettävä laissa.
- Pakkolunastamisesta tulee luopua tuulivoimahankkeiden sähköliityntälinjojen maanhankinnassa, maanhankinnan on aina perustuttava vapaaehtoisiin sopimuksiin.
- Tuulivoima-alalle tulee säätää taloudellinen vastuu aiheuttamastaan kantaverkon vahvistamistarpeesta ja säätövoiman rakentamistarpeesta kustannukset kattavalla tuottajamaksulla.
Parhaiten tämä onnistuisi säätämällä Suomeen pikaisesti tuulivoimaloiden rakentamista ja toimintaa kokonaisvaltaisesti ohjaava ja säätelevä tuulivoimalaki, jossa säädettäisiin myös haittojen torjunnasta ja sivullisille aiheutuvien menetysten ja vahinkojen korvaamisesta, ja jossa olisi tarvittavat viittaukset muuhun lainsäädäntöön. Uuden hallituksen tulee ryhtyä välittömästi tuulivoimalain valmisteluun.
Myös merituulivoiman rakentamiselle ja alueiden jakamiselle tulee laatia selkeät pelisäännöt, ja Suomen tulee lainsäädännöllä varmistaa, että toiminnasta aiheutuvat haitat estetään, ja kohtuullinen osa toiminnan hyödystä jää omaan maahamme. Maahamme tulee säätää myös merituulivoimalaki.
Tuulivoima-kansalaisyhdistys ry
Tiedote pdf-muodossa:
