Tuulivoima-kansalaisyhdistys ry:n kirjoitus eduskuntavaaliehdokas Kaisa Juuson vaalilehdessä:
Viime vuonna Suomeen valmistui 437 uutta tuulivoimalaa, mikä nosti kokonaismäärän 1393 voimalaan. Lisää tuulivoimaa rakennetaan myös tulevina vuosina. Suomen tuulivoimayhdistyksen tilastojen mukaan suunnitteilla on 333 hanketta, joihin on tulossa 6827 voimalaa. Lisäksi vielä julkistamattomia hankkeita on konsulttiyhtiö FCG:n mukaan 185 kappaletta. Tuulivoimaloiden määrän ennakoidaan nelin-viisinkertaistuvan lähivuosikymmeninä. Lisäksi tuulivoimarakentaminen merialueille on Suomessakin käynnistymässä.
Ympäristö muuttuu
Tuulivoimalat ovat tulevaisuudessa yhä näkyvämpi osa ympäristöämme ja vaikuttavat yhä useamman ihmisen elämään. Suomessa tuulivoimalat on tapana sijoittaa syrjäisille seuduille ja metsiin. Puhutaan ”tuulipuistoista”, vaikka todellisuudessa kyse on satojen-tuhansien hehtaarien laajuisista teollisuusalueista. Voimaloineen, pystytyskenttineen, huoltoteineen ja sähkönsiirtolinjoineen ne pirstovat vielä jäljellä olevia yhtenäisiä luontoalueita, katkaisevat ekologisia yhteyksiä, kaventavat luonnonvaraisten eläinten elinpiiriä, heikentävät luonnon monimuotoisuutta ja tuovat luontoympäristöön sinne kuulumatonta melua ja valoja.
Tuulivoimaloiden koon ja tehon kasvaessa niiden vaikutuksetkin kasvavat ja leviävät laajemmalle alueelle. Tuulivoimahankkeiden lisääntyessä yhä enemmän ihmisiä joutuu tuulivoimaloiden vaikutuspiiriin. Tuulivoimarakentamiseen sovelletaan samoja lainsäädöksiä kuin muuhunkin rakentamiseen, vaikka tuulivoimalat poikkeavat olennaisesti tavanomaisesta asuin- ja maatalousrakentamisesta. Tuulivoiman erityispiirteitä ei juurikaan huomioida lainsäädännössä.
Tarvitaan tuulivoimalaki
Laissa ei säädetä, minne ja miten tuulivoimalat pitää sijoittaa, vaan sijoittaminen perustuu tapauskohtaiseen arviointiin. Tuulivoimaloiden etäisyys asutukseen ratkaistaan tuulivoimahankkeen suunnittelijan esittämän melumallinnuksen perusteella, ja etäisyyden katsotaan olevan riittävä, jos tuulivoimameluasetuksen mukaiset melurajat eivät melumallinnuksen mukaan ylity. Käytäntö on kuitenkin osoittanut, että melumallinnukset usein aliarvioivat todellisia meluvaikutuksia, ja siitä syystä monien tuulivoimahankkeiden lähiasukkaat kärsivät voimaloiden melusta. Vastuu meluhaittojen hallinnasta on kunnan viranomaisilla. Meluhaittoihin puuttuminen on kuitenkin vaikeaa, koska vain harvoilla tuulivoimahankkeilla on ympäristölupa. Meluhaittoja on mahdollista rajoittaa ainoastaan ympäristölupamääräyksillä.
Suomessa tuulivoimatoiminnan sääntely rajoittuu tuulivoimaloiden sijoittamiseen ja kaavoituksen yhteydessä tehtäviin selvityksiin. Tuulivoimaloiden toimintaa ja melurajojen noudattamista ei juurikaan viranomaistoimin valvota. Syynä tähän on tuulivoimaa koskevan lainsäädäntömme kehittymättömyys. Suomeen tarvittaisiinkin pikaisesti tuulivoimaloiden rakentamista ja toimintaa kokonaisvaltaisesti säätelevä ja ohjaava tuulivoimalaki, jossa säädettäisiin myös haittojen torjunnasta ja sivullisille aiheutuvien menetysten korvaamisesta, ja jossa olisi tarvittavat viittaukset muuhun lainsäädäntöön.
Ympäristölupa vaadittava ennen käyttöönottoa – vain se suojaa asukkaita
Tuulivoimahankkeita ei ole säädetty yleisesti ympäristöluvanvaraisiksi, kuten muut vastaavia vaikutuksia aiheuttavat teolliset hankkeet. Tuulivoimaloillakin tulee kuitenkin olla tapauskohtainen ympäristölupa, jos niiden toiminnasta saattaa aiheutua naapuruussuhdelaissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta. Ympäristöluvan tarpeen ratkaisee kunnan ympäristönsuojeluviranomainen, tai joissain tapauksissa ELY-keskus. Ympäristölupaa voidaan edellyttää joko ennen voimaloiden toiminnan käynnistymistä, tai hallintopakkomenettelyllä toiminnan valvonnan yhteydessä. Toiminnan käynnistyttyä ympäristöluvan voimaan saaminen on kuitenkin äärimmäisen vaikea ja pitkä prosessi, joka vie käytännössä jopa kymmenen vuotta. Siksi ympäristölupaa kannattaisi edellyttää aina ennen voimaloiden käyttöönottoa, mikäli ympäristöluvan tarpeen arvioidaan olevan olemassa.
Ulkomaiset sijoittajat hallitsevan Suomen tuulivoimateollisuutta
Runsas puolet toiminnassa olevista tuulivoimahankkeista on ulkomaisessa omistuksessa, ja hankkeiden rahoituskin tulee yleensä ulkomailta. Suomea pidetään yhtenä Euroopan houkuttelevimmista tuulivoimamarkkinoista. Syynä tähän on maamme harva asutus, tuulivoimaloiden sijoittamista ja toimintaa koskevien rajoitusten vähäisyys ja tuulivoimalle suopea poliittinen ilmapiiri. Ulkomainen omistus näyttää tulevaisuudessa vain lisääntyvän, koska suunnitteilla olevissa hankkeissa ulkomaiset toimijat ovat yhä vahvemmin edustettuina.
Jääkö perustusten purkaminen maanomistajan vastuulle
Tuulivoimaloiden käyttöiäksi arvioidaan tällä hetkellä 20-30 vuotta, minkä jälkeen voimalat puretaan. Tuulivoimaloiden lupapäätöksiin sisältyy harvoin voimaloiden purkamiseen tai purkuvakuuksiin liittyviä lupaehtoja. Purkuvakuudet perustuvat vapaaehtoisiin järjestelyihin ja niistä sovitaan yleensä maanvuokrasopimuksissa. Vakuudet ovat harvoin euromäärältään riittäviä kattamaan purkamisesta aiheutuvat kulut täysimääräisesti. Perustusten purkamista ei yleensä edellytetä, vaikka menettely ei olekaan voimassa olevan jätelainsäädännön ja EU-määräysten mukaista. Esimerkiksi Saksassa ja Ranskassa perustusten purkaminen on jo pakollista, joten on ilmeistä, että siihen joudutaan Suomessakin menemään ennemmin tai myöhemmin. Maanomistajien ei kannattaisi missään tapauksessa allekirjoittaa sellaista sopimusta, joka sallii perustusten jättämisen maisemoituina paikoilleen, koska silloin vastuukin niistä jää maanomistajalle.
Tuulivoima-kansalaisyhdistys TV-KY ry
