Tiivistelmä

Ilmastonmuutos ja biodiversiteettikato ovat tällä hetkellä suurimpia ihmiskuntaan vaikuttuvia ympäristöuhkia. Yksi tapa lievittää ilmastonmuutosta on rakentaa enemmän tuulivoimaa. Suomessa rakenteilla tai suunnittelussa olevat tuulivoimalat tulevat melkein kymmenkertaistamaan Suomessa sijaitsevan tuulivoimakapasiteetin. Samalla kun lisää tuulivoimaa rakennetaan, myös tuulivoimaloista aiheutuvat negatiiviset vaikutukset biodiversiteettiin lisääntyvät. Tuulivoimalat aiheuttavat muun muassa habitaattikatoa, kuolleisuutta linnuissa, habitaattien pirstaloitumista sekä välttelevää käyttäytymistä villieläimissä. Tätä konfliktia kahden halutun ympäristötavoitteen välillä voidaan kutsua vihreä-vihreä dilemmaksi (engl. green-green dilemma).

Tämä tutkielma tarkastelee Suomessa sijaitsevien tuulivoimaloiden vaikutuksia habitaatteihin, sekä habitaattien syrjäyttämisestä maksettavan veron suuruutta vihreä-vihreä dilemman ratkaisemiseksi. Tutkielmassa hyödynnetään paikkatietoaineistoja Suomessa sijaitsevista tuotannossa ja tulossa olevista tuulivoimaloista, sekä habitaattiaineistoja jotta saamme selville mitä habitaatteja tuulivoimalat syrjäyttävät. Tämän lisäksi tuotannossa oleville tuulivoimaloille tehtiin kustannus-hyöty analyysi mahdollisen habitaattiveron suuruuden selvittämiseksi, joka tekisi 10 tai 25 prosenttia vähiten tuottavista tuulivoimaloista habitaattivaikutukseen nähden kannattamattomia. Tutkielmassa laskettiin kaksi erilaista veroa, joista toinen perustuu syrjäytyneen habitaatin määrään ja toinen syrjäytyneen habitaatin laatuun. Habitaattien laadun määrittämiseksi käytettiin apuna EU habitaattien punaista kirjaa, jonka perusteella habitaateille tehtiin priorisointijärjestelmä. Järjestelmän perusteella kullekin tuulivoimalalle annettiin tietty määrä habitaattipisteitä, perustuen kunkin voimalan takia syrjäytyneisiin habitaatteihin.

Tutkielman tuloksien mukaan Suomessa sijaitsevat tuulivoimalat syrjäyttävät pääasiassa metsähabitaatteja. Toisiksi yleisin syrjäytyneet habitaatit olivat merihabitaatit, sekä kolmanneksi yleisimpiä olivat suohabitaatit. Suurin osa syrjäytyneistä habitaateista eivät olleet uhanalaisimpia priorisointijärjestelmän mukaan, mutta tuulivoimaloiden syrjäyttämiin habitaatteihin tulisi kiinnittää huomiota, sillä tuulivoimalat syrjäyttivät jonkin verran uhanalaisina pidettyjä habitaatteja. Lisäksi priorisointijärjestelmä on puutteellinen, joten emme voi tehdä liian tarkkoja johtopäätöksiä tuulivoimaloiden syrjäyttämien habitaattien tilasta.

Tässä tutkielmassa tarkastellut kaksi erilaista veroa tekivät molemmat pääosin samoista tuulipuistoista kannattamattomia, joten tiettyjen tuulipuistojen tuotot olivat alhaisia verrattuna niiden habitaattivaikutukseen. Habitaattiveron määrä, joka teki 10 % tuulipuistoista kannattamattomia, oli 1,6 miljoonaa euroa syrjäytyneeltä hehtaarilta, kun korkeampi veroaste, joka teki 25 % tuulivoimaloista kannattamattomiksi oli 2,5 miljoonaa euroa hehtaarilta. Habitaatin laatuun perustuva vero oli 510 000 € habitaattipistettä kohden alemman veroasteen osalta ja 750 000 € habitaattipistettä kohden korkeammalla verolla. Laatuun perustuva habitaattivero Suomen tuulivoimaloissa olisi tämän opinnäytetyön laskelmien mukaan keskimäärin 1,75 miljoonaa euroa hehtaarilta alemmalla veroasteella ja 2,3 miljoonaa euroa hehtaarilta korkeammalla veroasteella.

Habitaattivero voi olla yksi ratkaisu vihreä-vihreä dilemman ratkaisemiseen. Tässä tutkielmassa esitetyt verot ovat huomattavasti korkeammat kuin Suomessa arvioidut elinympäristön ennallistamiskustannukset, jotka ovat noin 8000–15000 euroa hehtaarilta elinympäristöstä riippuen. Habitaattiveron on kuitenkin oltava riittävän korkea, jotta se vaikuttaisi tuulipuistojen kehittäjien taloudelliseen päätöksentekoon. Jos kyseinen habitaattivero otettaisiin käyttöön, olisi parasta miettiä tarkemmin mitä verolla halutaan saavuttaa, joka vaikuttaa myös veron suuruuteen. Jotta vero olisi kattavampi kaikenlainen habitaatteja syrjäyttävä toiminta tulisi sisällyttää veroon, sen sijaan että vero koskisi ainoastaan tuulivoimaloita.

Oula Rinne

Maisteritutkielma, Helsingin yliopisto, Bio- ja ympäristötieteellinen tiedekunta, Ympäristönmuutoksen ja globaalin kestävyyden maisteriohjelma, syyskuu 2022.

Linkki tutkielmaan: