Tuulivoima-kansalaisyhdistys ry:n tiedustelu ympäristöministeriölle: Tuulivoimaloiden perustusten purkamis- ja kierrätysvelvollisuus jätelain mukaan

16.9.2022

Tuulivoimaa rakennetaan Suomeen hurjaa vauhtia. Suomen Tuulivoimayhdistys ry:n ilmoituksen mukaan maaliskuussa 2022 suunnitteilla oli 336 tuulivoimahanketta, joihin tulee 6268 yksittäistä tuulivoimalaa. Fingridin mukaan julkistettuja hankkeita on enemmän eli 477 kpl, joten on odotettavissa, että vuosikymmenen loppuun mennessä Suomessa voi olla toiminnassa jopa 10.000 tuulivoimalaa. Tuulivoiman lisäämistavoitteet ovat kuitenkin huomattavasti tätä korkeammalla.

Tuulivoimalan teknistaloudellinen käyttöikä on 15-25 vuotta, jonka jälkeen tuulivoimala puretaan, joten ensimmäiset voimalat tulevat purkuikään jo tällä vuosikymmenellä. Tuulivoima-alueiden maanvuokrasopimuksissa sovitaan yleensä, että voimaloiden omistaja purkaa voimaloiden maanpäälliset osat, ja perustukset voidaan jättää paikoilleen. Tuulivoima-ala lähtee tiedottamisessaan siitä, että perustuksia ei tarvitse purkaa, vaan ne saa jättää ”maisemoituina” paikoilleen, ja viranomaiset näyttävät hiljaisesti hyväksyvän tämän näkemyksen. Myös tuulivoimakaavoissa mainitaan usein, että voimalat tulee käytön päättymisen jälkeen purkaa, mutta perustukset voidaan peittää maakerroksella.

Menettely ei kuitenkaan ole EU-määräysten ja voimassa olevan jätelainsäädännön mukainen. Jätelaki kieltää yksiselitteisesti jätteen jättämisen ympäristöön. Jätettä on lain 4 §:n mukaan aine tai esine, joka poistetaan käytöstä. 6 §:n 5)-kohdassa mainitaan rakennuksen purkamisesta syntyvä jäte. 8 §:ssä on sitova etusijajärjestys: jätteen uudelleenkäyttö, kierrätys tai loppukäsittely. Lain 13 §:ssä säädetään jätteen hylkäämiskiellosta ja 72 §:ssä roskaamiskiellosta. 73 §:n mukaan vastuu jätteen poistamisesta on maanomistajalla, jos jätteen tuottaja sen laiminlyö. Jäteasetuksen 27 §:n mukaan rakennus- ja purkujätteestä on hyödynnettävä muulla tavalla kuin energiana tai polttoaineena vuosittain vähintään 70 %.

Tuulivoimalan perustus sisältää 800-1500 m3 raudoitettua betonia. Vaikka perustusten voidaan olettaa olevan ympäristölle turvallisia tuulivoimalan elinkaaren ajan, ei voida poissulkea mahdollisuutta, että perustuksista pääsee myöhemmin maaperään haitallisia aineita, jos perustukset jätetään paikoilleen ikuisiksi ajoiksi. Globaalin materiaalipulan johdosta ei myöskään ole järkevää jättää perustuksiin sisältyvää metalliainesta uudelleen käyttämättä ja kierrättämättä, ja haudata se maahan.

Tuulivoimayhtiöille tulee luonnollisesti halvemmaksi jättää perustukset maa-ainekselle peitettyinä paikoilleen kuin purkaa ne. Suomen tuulivoimayhdistyksen vuonna 2014 laatiman purkukululaskelman mukaan perustusten ”maisemointi” maksaa 2.000 – 3.000 euroa, mutta purkaminen maksaa 45.000-60.000 euroa. Laskelma on laadittu 700 m3 suuruiselle perustukselle, nykyiset perustukset ovat massaltaan kaksinkertaisia. Myös hintataso on noussut kahdeksassa vuodessa oleellisesti, joten nykyhinnoilla purkamiskulut lienevät ainakin kaksinkertaiset. Maanomistajille perustusten myöhemmin realisoituva purkuvastuu aiheuttaa erittäin suuren taloudellisen riskin, joka on seurausta perustusten purkamisvelvollisuutta koskevan väärän tiedon levittämisestä. Tuulivoimaloiden määrän moninkertaistuessa perustuksista aiheutuu ajan kuluessa merkittävä riski ympäristön pilaantumiselle. Tuulivoimahankkeiden omistus keskittyy yhä enenevässä määrin ulkomaisille yhtiöille, joita voi olla mahdoton jälkeenpäin saada vastuuseen perustusten purkamisesta.

Mistä tämä väärä tieto sitten voisi olla peräisin? Yhtenä väärinkäsityksen lähteenä saattaa olla verohallinnon tuulivoimaloiden kiinteistöverotusta koskeva ohje, jossa todetaan kiinteistöverovelvollisuuden päättyvän siihen ajankohtaan, kun tuulivoimala puretaan. ”Maapohjan palautuminen aiempaan käyttötarkoitukseen ei edellytä tuulivoimalan purkamista perustuksineen, vaan konehuoneen ja tornin purkaminen riittää”. Tämä ohje koskee kuitenkin vain kiinteistöverovelvollisuutta, eikä tämän näkemyksen perusteella voida vetää johtopäätöksiä siitä, tuleeko perustus jätevelvoitteiden näkökulmasta voimalan käytön päättyessä purkaa vai ei. Verottajan toimivalta ei myöskään ulotu maankäyttö- tai jätekysymyksiin.

Saksassa, joka on Euroopan tuulivoimavaltaisimpia maita, on laadittu tuulivoimaloiden purkamista koskeva standardi DIN SPEC 4866, jossa edellytetään perustusten purkamista kokonaisuudessaan, ja voimaloiden sijoituspaikan palauttamista rakentamista edeltävään tilaan.

Perustusten purkamisvelvollisuus koskee lukuisia tuulivoimayhtiöitä, kymmeniä tuhansia maanomistajia, joka vuokraavat maitaan tuulivoimayhtiöille, ja satoja kuntia, joiden alueelle tuulivoimahankkeita perustetaan. Asialla on myös erittäin suuri taloudellinen merkitys. Siksi tarvitaan jäteasioista vastuullisen valtionviranomaisen selkeä kannanotto tuulivoimaloiden perustusten purkamisvelvollisuuteen, josta tulee tiedottaa mahdollisimman pikaisesti kaikille asianosaisille tahoille. Näin merkittävää asiaa ei voida jättää tuulivoima-alan etujen ja kannanottojen varaan.

Pyydämme ystävällistä vastaustanne siihen, mille viranomaiselle tällainen asia kuuluu, ja minkälaisiin toimiin viranomainen aikoo tämän asian suhteen ryhtyä.

Tuulivoima-kansalaisyhdistys ry


Ympäristöministeriö vastasi seuraavasti:

Kysymys tuulivoimaloiden purkamisvelvollisuudesta ei ole yksinkertainen ja yksiselitteinen, ja asiaan liittyy monenlaista sääntelyä. Meille on tullut ympäristöministeriöön useampi kysymys asiasta, joten tässä koottuja vastauksia aiheesta esitettyihin kysymyksiin. Pohdinnassamme on myös, olisiko aiheeseen liittyviä oppaita syytä päivittää tältä osin. Pyydän huomioimaan, että kyseessä ei ole ympäristöministeriön kannanotto, vaan olen pyrkinyt selvittämään, mitä nykyinen lainsäädäntö sanoo asiasta.

1)      Mahdollinen purkamisvelvollisuus

Tuulivoimala vaatii rakennuksena yleensä rakennusluvan, ja rakennusluvan saaneen tuulivoimalan purkaminen edellyttää purkamislupaa. Purkamisluvassa määritellään purkamisen kohde. Jos alkuperäisessä rakennusluvassa on määritelty, että myös perustukset on purettava niin silloin perustukset puretaan. Purkulupahakemuksessa hakija määrittelee purkamisen kohteen ja useimmiten lienee niin, että hakemuksessa esitetään, että voimalan perustus maisemoidaan ja vain itse tuulivoimala puretaan. Jos mitään erityistä syytä (vahingollinen tai vaarallinen ympäristölleen) ei ole olemassa niin hakemus hyväksytään. Jos rakennusvalvonta edellyttää hakemuksen vastaisesti, että myös perustus on purettava, niin sen on perusteltava päätöksensä. Eli tältä osin asia kuuluu kunnan rakennusvalvontaviranomaiselle.

Perustuksissa on siis kyse osittain puretusta rakennuksesta. Rakennus=perustukset muuttuu jätteeksi vasta, kun se kaivetaan maasta. Vasta tällöin tulevat kysymykseen jätteen käsittelyä koskevat säännökset. Taustaksi: Jätedirektiivin mukaan direktiiviä ei sovelleta maaperään pysyvässä yhteydessä oleviin rakennuksiin (2 artiklan 1 kohdan b alakohta). Jätelain esitöissä on todettu seuraavaa: ”Lain soveltamisalaa, terminologiaa ja määritelmiä ehdotetaan täsmennettäviksi nykyisestä sääntelyn yhdenmukaistamiseksi EU-lainsäädännön kanssa. Soveltamisalaan ei kuitenkaan tehtäisi kaikkia jätedirektiivin sallimia rajauksia. Esimerkiksi hyödynnettävien puhtaiden maa-ainesten ja maahan kiinteässä yhteydessä olevien rakennusten rajaaminen soveltamisalasta olisi tarpeetonta sen vuoksi, että nämä eivät ole yleensä jätettä ja ne rajautuvat näin ollen jätelain soveltamisalasta muutoinkin (HE 199/2010 vp, s. 43).

Myös tuulivoimaloita koskevat rakennetun ympäristön hoitoa koskevat säännökset (maankäyttö- ja rakennuslain (MRL) 22 luku). ”Jos rakennus on osaksi tai kokonaan tuhoutunut, rakennustyö on jätetty kesken tai rakennuksen käyttämisestä on luovuttu, rakennuspaikka ympäristöineen on saatettava sellaiseen kuntoon, ettei se vaaranna turvallisuutta tai rumenna ympäristöä. Rakennus on myös riittävästi suojattava säältä ja mahdolliselta vahingonteolta” (MRL 170 §:n 2 momentti). Maisemoitujen perustusten tuskin voidaan katsoa vaarantavan turvallisuutta tai rumentavan ympäristöä.

Jätelakiin sisältyy roskaamiskielto (72 §), jota sovelletaan myös muihin kuin jätteisiin, mutta maisemoitujen perustusten tuskin voidaan katsoa kuuluvan sen piiriin varsinkin kun otetaan huomioon yllä käsitelty rakennus- ja purkamislupa. Jos on aihetta epäillä, että perustukset aiheuttavat ympäristön pilaantumista, ympäristönsuojelulaissa on puuttumiskeinoja. Käsityksemme mukaan ei ole kuitenkaan syytä epäillä, että betoniperustukset aiheuttaisivat ympäristön pilaantumista. Betonia käytetään lukuisissa muissakin maanalaisissa rakenteissa kuin tuulivoimaloissa, eikä tietoomme ole tullut näistä aiheutuvia ympäristöongelmia.

2)      Kenen vastuulla mahdollinen purkaminen on

Kuten yllä todettu, tuulivoimayhtiön velvollisuus purkaa perustukset voi johtua rakennus- tai purkamisluvasta.

Jos näin ei ole luvissa määrätty ja  tuulivoimalan perustukset aiotaan purkaa jostain muusta syystä, olennaista olisi tietää, mitä maanvuokrasopimuksessa on sovittu purkamisesta, ja jos purkamisehto on, koskeeko se vain maanpäällisiä rakenteita vai myös perustuksia. Sopimuksissa on voitu esimerkiksi sopia, että yhtiö maisemoi perustukset.

Mikäli sopimuksessa ei ole sovittu purkamisesta mitään, on purkamisvelvollinen tuulivoimayhtiö. Tämä johtuu maanvuokralain 76 §:n 2 momentista, jonka mukaan ”[m]illoin vuokranantaja ei lunasta rakennusta tai laitosta, on vuokramiehen, mikäli ei toisin ole sovittu, kolmen kuukauden kuluessa vuokrasuhteen päättymisestä siirrettävä se pois ja pantava niiden paikka kuntoon”. Tästä en osaa varmuudella tosin sanoa, voiko kiinteistönomistaja vaatia tämän nojalla myös perustusten poistamista, vai voitaisiinko katsoa, että rakennuksen poistamista olisi näkyvien rakenteiden poisto ja maisemointi.

Konkurssitilanne: Jos tällaisessa tilanteessa kiinteistön omistaja haluaisi jostakin syystä purkaa perustukset, tulee huomioida maanvuokralain 19 §:n 3 momentti, jonka mukaan ”[k]onkurssipesä on vastuussa vuokrasopimuksen mukaisen vuokran maksamisesta siltä ajalta kuin se käyttää vuokra-aluetta, vaikka se ei olisi ottanut vastatakseen vuokrasopimuksesta aiheutuvien velvollisuuksien täyttämisestä. Vuokra-alueen käyttämisenä ei pidetä sitä, että konkurssipesä yksinomaan jättää alueelle velalliselle kuuluvaa omaisuutta. Vuokranantajalle omaisuuden poistamisesta ja alueen puhdistamisesta aiheutuneet kustannukset ovat konkurssisaatavia.” Eli jos vuokralainen haluaa jostakin syystä purkaa perustukset tilanteessa jossa tuulivoimayhtiö on konkurssissa, syntyvät kustannukset ovat konkurssisaatavia. Konkurssipesän jätehuoltovastuuseen liittyy tulkinnanvaraisia kysymyksiä.

Yhteenvetona sanoisin, että vastaus kysymyksiin riippuu vuokrasopimuksessa sovitusta ja rakennus- ja purkamisluvan lupamääräyksistä. Mitään suoraa lainsäädännöstä johtuvaa velvollisuutta maanomistajalle purkaa tuulivoimalan perustukset ei tule mieleeni. Tuulivoimayhtiöllä tällainen velvoite voi tulla suoraan maanvuokralain nojalla (ellei toisin sovittu), tai johtua sopimuksesta tai luvista. Veikkaisin että aika lailla kaikissa vuokrasopimuksissa on kuitenkin sovittu perustusten paikalleen jättämisestä. Mieleeni ei tule nykyisestä lainsäädännöstä johtuvaa estettä tälle käytännölle.