Päivälehdet julkaisivat hiljattain uutistekstin, jonka otsikkona oli ”Tuulivoimavalitusten sumaa puretaan”. Otsikko oli mielestäni virheellinen ja johti lukijoita ja ehkä päätöksentekijöitäkin tietoisesti harhaan.
Tuulivoimavalitusten suma on tekstin laatijan mukaan oikeusasteissa, pääasiassa hallinto-oikeuksissa.
Kuinka monta juuri tuulivoimaa koskevaa valitusta tosiasiassa on vireillä, sitä ei puolen sivun pituisessa jutussa kerrottu. Sen sijaan esitetään suuria valitusten kokonaislukuja ja annetaan lukijalle käsitys, että ruuhkan syy on tuulivoimavalitusten määrässä.
Hallinto-oikeuksiin tuli tekstin mukaan viime vuona vireille 17 500 valitusta. Niistä runsaat 1600 koski rakentamista tai ympäristöä. Kun tiedetään, miten vilkasta muu rakentaminen yleensä nyt on, jää tuulivoimavalitusten määrä todennäköisesti muutamaan sataan. Tuulivoimahankkeita on eriasteisissa valmisteluissa 336 ja vain osaan niistä on tehty valituksia.
Valitusten kokonaismäärästä 17 500 olisi siten tuulivoimavalituksia ehkä korkeintaan 100-200, siis todella pieni määrä eikä se voi aiheuttaa hallinto-oikeudessa ruuhkaa. Ruuhkan todelliset syyt ovat muualla, mutta tekstiä varten haastateltu tuulivoiman rakentajien edustaja johdattaa vastauksillaan kansalaiset tietoisesti harhaan.
Tuulivoimaan sijoittajien ja rakentajien tavoitteena on ”sujuvoittaa” lupien käsittelyä vaikeuttamalla tai estämällä tuulivoima-alueiden asukkaiden lain mukaista valitusoikeutta.
Parhaillaan käytävä energiakeskustelu antaa siihen oivan tilaisuuden. Hallitus suunnittelee nyt vihreälle siirtymälle, siis tuulivoimallekin, jonkinlaista ohituskaistaa väärin perustein.
Jos oikein muistan, niin tuulivoiman rakentajat yrittivät samaa jo eräitä vuosia sitten. Yritys epäonnistui nolosti, oikeusistuimet totesivat että ruuhkaa oli, mutta ruuhkan syyt ovat kokonaan muualla, eivät tuulivoimaa koskevissa valituksissa.
Nyt hallinto-oikeuden mielipidettä ei ole kysytty.
Tuulivoiman rakentajat, joista noin puolet on ulkomaalaisia yhtiöitä, ovat jo kauan vaatineet myös että puolustusvoimien puuttumista tuulivoiman rakentamiseen tulisi rajoittaa.
Puolustusvoimilla on rajoituksiin tärkeä syynsä. Voimalat tietyillä alueilla muodostavat kohtalokkaan esteen ilmatilan valvonnalle. Käsitykseni mukaan tuulivoimalat toimivat piilosuojan tavoin pommitus- ja hävittäjäkoneiden lähestymiselle.
Puolustusvoimat ovat tässä suhteessa olleet kiitettävän tarkkoja eivätkä ole antaneet periksi tuulivoimayhtiöiden äänekkäille vaatimuksille. Juuri nyt se on osoittautunut maan turvallisuuden kannalta viisaaksi.
Esko Salmela
Taalintehdas
