Tuulivoiman rakentaminen metsänomistajan kannalta

8.4.2022

Alkuperäinen julkaisu Metsänhoitoyhdistys Pohjois-Pirkan tiedotuslehti Metsäpirkassa 1/2022 s.12-13.


Jari Kuusikoski | Mhy Kihniö-Parkano hallituksen jäsen | DI, projektipäällikkö

Metsänomistaja Jari Kuusikoski näyttää pieneltä leveän sähkölinjan alla, joita on rakentumassa joka puolelle Suomea tuulivoimapuistojen siirtolinjoiksi. Pahimmillaan metsänomistajan koko metsätila jää sähkölinjan alle. Kuva: Metsäpirkka 1/2022.

Tuulivoimahankkeita on tällä hetkellä Suomessa menossa 240 kappaletta (lähde: Suomen Tuulivoimayhdistys) ja uusia tulee jatkuvasti. Tuulivoimalat pitää liittää Suomen Kantaverkkoon sähköasemien kautta (111 kpl), koska sähköasemia ei tämän enempää ole koko Suomessa, tarkoittaa se pitkien siirtolinjojen rakentamista tuulivoimaloilta.

Parkanossa tuli ilmi tuulivoimahanke marraskuun lopussa, joka sähkönsiirtolinjojen osalta koskettaa myös omistamiani maita. YVA-luonnoksen sain kiertotietä. Maanomistajille luonnosta ei ole lähetetty eikä tiedotettu tähän päivään mennessä eli hanketta on pyritty viemään mahdollisimman vähin äänin mahdollisimman pitkälle, kuten ilmeisesti useissa tuulivoimahankkeissa on tapana.

YVA luonnoksessa maanomistajille suoritettavista johtolinjan korvauksista todetaan:
”Mikäli voimajohtoalueen ja pylväspaikkojen osalta ei päästä sopimuksiin maanomistajien kanssa menetellään lunastuslain (603/1977) ja sähkömarkkinalain (386/1995) mukaisin menettelyin.”

Mielestäni pakkolunastus ei ole oikein. Myös siirtolinjan osalta on saatava samansuuruinen korvaus, kuin itse tuulivoimapuiston alueelta.

Johtoalueista sama korvaus kuin tuulivoimala-alueista

Fingridin havainnekuva* johtoaukeasta reunavyöhykkeineen, joilla metsänkasvatus on kokonaan estetty yli 40 m leveydeltä ja lisäksi reunavyöhykkeillä sallitaan 10-20 metrin pituisen kuitupuun kasvatus.

Lunastuslain 4§ mukaan ”Lunastaa saadaan, kun yleinen tarve sitä vaatii”. Aiemmin sähkölinjoja on rakennettu, jotta kyliin saadaan sähköt ja tämänvastavuoroisuuden perusteella maanomistajat ovat aiemmin suhtautuneet suopeasti sähkölinjoihin. Tuulivoimapuistojen siirtolinjat eivät ole kuitenkaan yleisessä käytössä, kuten esim. Suomen Kantaverkon (Fingrid) siirtolinjat, vaan pelkästään tuulivoimatuottajien oman bisneksen pyörittämiseksi. Tästä syystä voidaan sanoa, että lunastuslain 4§ yleinen tarve edellytyksenä ei täyty. Sähkövoimayhtiöt ja sähkönsiirtoyhtiöt tekevät kovaa tulosta, eivätkä yleisen edun nimissä tarjoa sähköä asiakkaille edullisesti.

Johtoalueesta on tuulivoimatoimijoiden maksettava sama hinta maanomistajille kuin mitä maksetaan itse tuulivoimala-alueesta. On huomattava, että metsänomistajat ovat sitoneet omia pääomia ja ottaneet mahdollisesti pankkilainoja tilojen hankintaan. Pakkolunastuksilla vaarannetaan yksityishenkilöiden taloutta ja toiminta muistuttaa erehdyttävästi kehitysmaa toimintaa, jossa poljetaan omaisuuden suojaa.

Lukekaa sopimukset ennen allekirjoittamista

Älkää hyvät maanomistajat allekirjoittako mitään maanvuokrasopimuksia omin päin. Miksi ei?
1. Tehdessänne sopimuksen, muiden potentiaalisten tuulivoimatoimijoiden kiinnostus tehdä kilpaileva tarjous heikkenee.
2. Tuulivoimahankkeen vetäjät ovat alansa erikoistuneita ammattilaisia. Vastapuolena yksittäinen maanomistaja. Tämä ei ole tasapuolinen neuvotteluasetelma ja häviätte varmasti (vastuut, varausaika, tuulivoimaloidenpurku, konkurssi, maankäyttöoikeus, vuokran peruste jne.).
3. Kaikki hankkeet eivät johda toteutukseen, mutta silti niillä on vaikutuksia:
• sopimuksesta riippuen vuokraa ei makseta varausajalta, joka saattaa olla jopa kymmeniä vuosia
• kilpailijoiden kiinnostus on poissuljettu
• kiinteistön arvon alentuminen rasitteen johdosta (vaikuttaa myynti- ja vakuusarvoon)

Maanomistajien (mukaan lukien tuulipuistoalueen ja sähkönsiirtolinjan maanomistat) pitää kaikista ensimmäisenä kertoa hankkeesta muille mahd. maanomistajille, joita asia koskee (salassapito velvollisuutta ei ole, jos ei ole mitään salassapitosopimusta allekirjoittanut eikä sellaista pidä allekirjoittaa).

Maanomistajien tulee päättää, miten hanketta maanomistajien puolesta viedään yhdessä eteen päin ja hankkia asiantuntija neuvotteluihin. Asiantuntija apua saa esim. MHY/MTK kautta.

Linjojen alle jäävät maat muuttuvat joutomaaksi

Siirtolinjojen alusmaan hyötykäytöstä puhutaan usein, mutta käytännössä taloudellisessa mielessä mahdollisuudet ovat marginaaliset. Joulukuusien kasvatus ei onnistu kaikilla maapohjilla ja markkinat ovat rajalliset. Metsätien rakentamista vaikeuttavat harukset, maadoituskaapelit ja paalut. Ojia ei saa kaivaa 3 metriä lähemmäksi paaluja/haruksia. Puutavaran varastopaikkaa ei luonnollisesti saa tehdä linjan läheisyyteen. Tässä muutamia esimerkkejä rajoituksista.

Tuulivoimaa mainostetaan täysin luontoystävällisenä, vaikka sen vuoksi tehdään pysyviä avohakkuita, joka aiheuttaa metsäkatoa sekä vähentää näin ollen hiilinieluja. Tässäkin hankkeessa suunnitellaan tehtäväksi 11 km n. 40 m leveää johtokäytävää, jossa puut eivät koskaan tule kasvamaan tosin kuin Osaran aukeilla.


Alkuperäinen julkaisu Metsänhoitoyhdistys Pohjois-Pirkan tiedotuslehti Metsäpirkassa 1/2022 s.12-13.

* Fingridin havainnekuvan lähde: https://www.fingrid.fi/kantaverkko/kunnossapito/voimajohdot/johtoalue/.