Alkuperäinen mielipide-kirjoitus on julkaistu Tyrvään Sanomissa 7.1.2022.
Kiikkaan muuttaneet Lauri Lehtonen ja Eija Mäkinen ihmettelevät, että kaupunki, josta väkeä muuttaa enemmän ulos kuin sisään, haluaa tuulivoima-alueella tuhota viehätysvoimaansa.
Ostimme reilu vuosi sitten avopuolisoni kanssa vanhan maatilan Kiikasta. Ihastuimme luonnon läheisyyteen, hiljaisuuteen ja omaan rauhaan. Nämä olivat ne tärkeimmät asiat, joiden vuoksi valitsimme paikan uudeksi, yhteiseksi kodiksemme.
Joulun alla luimme järkytykseksemme paikallislehdestä, että Sastamalaan suunnitellaan tuulivoimateollisuusaluetta, joka alkaisi lähestulkoon kotimme takapihalta. Olemme haaveilleet, että joskus tulevaisuudessa ehkä voisimme tehdä töitä kotoa käsin, esimerkiksi pyörittäen maaseutumatkailuyritystä. Vaikea on mainostaa maaseudun rauhaa, jos tuulivoimala pauhaa naapurissa.
Eikö ennemmin kannattaisi säilyttää ne valtit, joilla vieraita paikkakunnalle houkutella ja sitä kautta myös kaupunki saisi tarvitsemiaan tuloja?
Pikaisesta lottovoitosta on turha unelmoida tällaisen tuulivoimateollisuusalueen rakentamalla.
On surullista, jälleen, nähdä se tosiasia, että raha merkitsee aina enemmän kuin mitkään muut arvot – ja vieläpä se raha, joka menee aivan muihin taskuihin kuin pitäisi. Kaupunki ei todellakaan tule tästä hankkeesta saamaan luulemiaan ja toivomiaan rahasummia.
Kaavaillut voimalat olisivat korkeudeltaan 250 metriä. Paperilla se ei vaikuta paljolta, eikä vielä etäisyytenäkään, mutta nostetaanpa se pystyyn. Joko alkaa vaikuttaa isolta? Lähes kaksi kertaa Näsinneulan korkeus. Puusto on keskimäärin 10-30 metriä korkeaa. Tuulivoimala kun nakataan vielä korkean mäen päälle, niin jo näkyy, ja pitkälle.
Toki esteettinen näköhaitta on näiden pienin haitta. Isoin on melu – se, jota lähellä asuvat ihmiset ja eläimet joutuvat kokemaan. Melu, jonka vaikutuksia ei ole tutkittu läheskään tarpeeksi, jotta voimalat voitaisiin sijoittaa asutuksen läheisyyteen. Melun on todettu aiheuttavan muun muassa vakavia unihäiriöitä ja sen fyysisinä seurannaisina sydänkohtauksia ja aivohalvauksia. 1,5 kilometriä ei todellakaan ole riittävä suojaetäisyys.
Saksassa on jo herätty siihen, että elinkaarensa päässä olevat tuulivoimalat ovat erittäin vaikeita hävittää. Erityisesti siivet on lähes mahdotonta kierrättää niiden sisältämien hiili- ja lasikuiduilla vahvistettujen muovien takia. Myöskään hiilidioksidipäästöt eivät ole Saksassa vähentyneet ja sähkönhinta on Euroopan korkein (2020).
On täysin käsittämätöntä, että kaupunki, josta väkeä muuttaa enemmän ulos kuin sisään, haluaa tällaisella teollisuusalueella tuhota loputkin viehätysvoimastaan.
Miten voidaan ylipäätään perustella tuulivoimaloiden rakentamista sillä, että niillä pelastetaan luontoa, jos niiden alta pitää kaataa hehtaarikaupalla metsää ja häätää alueen eläimet pois elinalueiltaan? Eipä ole enää paljon luontoa jäljellä pelastettavaksi.
Alueen asukkaiden tulisi nyt herätä ja unohtaa mahdolliset keskinäiset erimielisyytensä ja keskittyä puhaltamaan yhteen hiileen tämän hankkeen kaatamiseksi. Muutoin meillä ei ole tästä mahtavasta suomalaisesta maalaismaisemasta ja luonnosta jäljellä kuin häilyvä muisto, josta unelmoiden jälkipolvet toivovat, että luonto joskus palautuisi ennalleen.
Ottakaa asukkaat, erityisesti päättäjät, selvää asioista ennen päätöksiä, älkääkä nielkö kaikkea, mitä teille syötetään. Moni kakku päältä kaunis…
Lauri Lehtonen ja Eija Mäkinen
Hirvisuonmaa, Kiikka
