Kun tuulivoimalan nimellisteho kasvaa niin perustuksille tulevat kuormat kasvavat eksponentiaalisesti. Tämä kasvattaa perustuksien kokoa. 5 MW tuulivoimala tarvitsee pohjaolosuhteista riippuen keskimäärin 1500 m3 betoniperustuksen. Harjaterästä kuluu keskimäärin 225000 kg.
Mikäli Sitran sähköntuotantoskenaario v 2021 toteutuu, Suomessa tuotetaan v 2050 maatuulivoimalla 120 TWh sähköä. Tämä olisi 70 % koko sähkön tuotannosta ja edellyttää sähkön tuottamista ensin vedyksi ja takaisin sähköksi. Tämä tarkoittaa esimerkiksi 1500 kpl 5 MW tuulivoimalaa ja yli 2 miljoonan m3 betoniperustusten tekoa vuosittain tästä eteenpäin ja v 2050 jälkeenkin. Tämän päälle tulisivat tarvittavien elektrolyysereiden ja vetyvarastojen ja -voimaloiden betonirakenteet. Perustusten uudelleen käyttö on vaikeaa ellei mahdotonta, joten uudelle voimalalle on rakennettava uudet perustukset 20 v käyttöiän jälkeen. Mikäli vanhoja perustuksia ei pureta ja materiaaleja kierrätetä niin vuosikymmenten kuluessa perustusten harjateräkset alkavat ruostua ja pilaavat sen jälkeen pohjavettä jopa parin tuhannen vuoden ajan (korroosioarvio 0,1 mm / 100 v). Maahan jäädessään vuotuisten 2 miljoonan m3 perustusten harjateräkset voisivat ajan kanssa pilata 3000 miljardia m3 pohjavettä (laaturaja 400 mikrogrammaa litrassa, Rauta – Ympäristöterveys – THL )
Jätelain 8 § mukaisesti jätteen haltijan on ensisijaisesti valmisteltava jäte uudelleenkäyttöä varten tai toissijaisesti kierrätettävä se. Jäteasetuksen 26 § mukaan rakennus- ja purkujätteen haltijan on järjestettävä erilliskeräys ainakin seuraaville jätelajeille: 1) betoni 6) metalli. Edellisestä seuraa, että tuulivoimalan, kuten minkä tahansa rakennuksen tai rakennelman, perustukset on purettava rakennelman käytöstä poiston yhteydessä. Viranomainen ei voi poiketa tästä lain vaatimuksesta. Käytännössä betoni on murskattava ja käytettävä esimerkiksi teiden rakenteisiin ja harjateräs on kierrätettävä terästehtaalla.
Perustusten osuus tuulivoimalarakenteiden massasta on n 85 %. Jäteasetuksen 27 § mukaan valtakunnallisena tavoitteena on jätteen hyödyntäminen vähintään 70 painoprosentin verran. Tällaista valtakunnallista tavoitetta ei saavuteta mikäli tuulivoimalan perustuksia ei pureta. Suomen nykyinen betonin vuosittainen kulutus on 5 miljoonaa m3, joten tuulivoimarakentaminen lisäisi betonin vuosikulutusta yli 40 %.
Tuulivoimalan purkaminen maksaa n 10 % sen rakentamiskustannuksista. Tästä 30 – 50 % kuluu perustusten purkamiseen. Tämä on satoja kertoja halvempaa kuin olisi pilaantuneen pohjaveden puhdistaminen. Kokonaispurkukustannukset vastaavat suuruusluokaltaan maanomistajien käyttöaikaisia vuokratuloja tai kunnan käyttöaikaisia kiinteistöveron tuottoja. Mikäli tuulivoimaoperaattori jättää purkamisvelvoitteensa täyttämättä vastuu siirtyy ensin maanomistajalle ja viime kädessä kunnalle. Operaattori pitäisikin velvoittaa antamaan purkukustannusten peittämiseksi riittävä vakuus ennen töiden aloittamista. Vakuuden voisi sitten aikanaan realisoida se taho, joka on purkamisen lopulta suorittanutkin. Tätäkin parempi vaihtoehto olisi tuulivoimaoperaattoreilta vaadittava jätteenkäsittelyrahasto ydinjätehuoltorahaston tavoin.
Tuulivoimateollisuus perustelee olemassaoloaan sillä, että sen tuottama energia on vähäpäästöistä. Tätä edellyttää myös Jätelain 8 § teksti ”Ensisijaisesti on vähennettävä syntyvän jätteen määrää ja haitallisuutta”. Sen johdosta tuulivoimateollisuuden on ryhdyttävä sellaisiin päästövähennyksiin, joilla tuulivoima voisi tulla yhtä päästöttömäksi kuin ydinvoima. Tällainen tarkoittaisi n 5 % lisäystä rakentamiskustannuksiin ja sillä voisi Sitran skenaarion rakentamistasolla säästää 3 miljoonan CO2-tonnin päästöt vuosittain. Tämä on 6 % Suomen nykyisistä päästöistä ja 150 % Helsingin Hanasaaren ja Salmisaaren voimalaitosten yhteisistä päästöistä. Tuulivoimalan betoniperusten osalta tämä tarkoittaisi vähähiilisen betonin, harjateräksen ja kuljetusten käyttämistä.
Sähkön tuotannolle ja jakelulle asetetaan seuraavat vaatimukset: Luotettavuus – Sään kestävyys – Säädettävyys – Vahäpäästöisyys – Kohtuuhintaisuus – Turvallisuus. Siinä missä fossiiliset polttoaineet kuluttavat paljon polttoainetta tuulivoimalat kuluttavat materiaaleja. Valtaosa tuulivoiman haitoista jäävät alueille, missä vaadittavia materiaaleja louhitaan. Mikäli Suomessa jätettäisiin betoniperustukset maahan niin Sitran suunnitelmien toteutuessa siellä olisi 60 vuoden kuluttua 300 miljoonaa tonnin betoninen ympäristöpommi. Jokaiselle silloiselle 5 miljoonalle asukkaalle jäisi 24 m3 piikattavaa. Tämä ei ole Vähäpäästöistä tai Turvallista.
Ilkka Niemi, DI/R
Kirjoittaja on rakennusalan DI ja hänellä on 40 vuoden kokemus suurten kansainvälisten rakennusprojektien johtamisesta
