Pyynnöstä lausumme asiassa seuraavaa:
Ympäristölupajärjestelmän tarkoituksena on saattaa ympäristölle mahdollisesti haittaa aiheuttavat toiminnat ennakkovalvonnan alaiseksi. Ympäristölupamääräyksillä varmistetaan ja samalla mahdollistetaan tällaisen toiminnan harjoittaminen siten, että siitä ei aiheudu ympäristölle terveyshaittaa tai muuta ympäristönsuojelulaissa tarkoitettua kiellettyä seurausta.
Tuulivoimahankkeita ei ole ympäristönsuojelulaissa säädetty yleisesti ympäristöluvanvaraisiksi, kuten muut vastaavia vaikutuksia aiheuttavat teolliset toiminnat, mutta tuulivoimaloillekin tulee olla tapauskohtainen ympäristölupa, mikäli niiden toiminnasta saattaa aiheutua naapuruussuhdelaissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta. Rasituksen kohtuuttomuutta arvioitaessa on naapuruussuhdelain mukaan otettava huomioon paikalliset olosuhteet, haitan voimakkuus ja kesto, sekä se, voidaanko kyseessä olevaa haittaa ylipäätään pitää alueella tavanomaisena ja odotettavana. Meluhaitan tavanomaisuutta arvioitaessa ratkaisevaa on myös alueen luonne, mm. se, onko kyse kaupunkimaisesta ympäristöstä vai hiljaisesta maaseutualueesta.
Tuulivoimaloiden ympäristöluvan tarve määräytyy pelkästään melu- ja välkevaikutusten perusteella, mutta jos ympäristölupa on todettu tarpeelliseksi, siinä säädellään myös monia muita sellaisia tuulivoimaloiden toiminnasta aiheutuvia seurauksia, joihin ei voida kaavoituksella ja rakennusluvilla vaikuttaa. Ympäristö-luvassa annetaan sallittujen melu- ja välketasojen lisäksi määräyksiä mm. turvallisuuteen, ympäristön pilaantumiseen, jätehuoltoon ja luontovaikutuksiin liittyvistä seikoista, toiminnan tarkkailusta ja raportoinnista sekä menettelystä häiriö- ja poikkeustilanteissa, toiminnan muuttuessa ja toimintaa lopetettaessa.
Ympäristölupaa voidaan edellyttää joko ennen toiminnan aloittamista, tai toiminnan käynnistymisen jälkeen valvonnan yhteydessä ns. hallintopakkomenettelyllä. Tietojemme mukaan kaikki nyt voimassa olevat tuulivoimaloiden ympäristöluvat on myönnetty ennen voimaloiden käyttöönottoa. Toiminnan käynnistyttyä ympäristöluvan voimaan saaminen on monimutkainen ja vaikea prosessi, joka ei yleensä onnistu ilman useita oikeudenkäyntejä. Meluhaittoja koskevia vuosia kestäneitä oikeusriitoja on tälläkin hetkellä menossa useilla tuulivoimalapaikkakunnilla. Pisimmällä ollaan Huittisissa, jossa kaupungin ympäristönsuojeluviranomainen kahdeksan vuotta kestäneiden selvittelyjen ja oikeudenkäyntien jälkeen myönsi tuulivoimaloille ympäristöluvan. Toiminnanharjoittaja on kuitenkin valittanut lupapäätöksestä, eikä ympäristölupa ole siksi vielä lainvoimainen.
Tuulivoimarakentamista koskevien viranomaisohjeiden mukaan tuulivoimalat tulisi sijoittaa niin etäälle asutuksesta, että melu- ja välkehaittoja ei muodostu. Tuulivoimameluasetuksen mukaan melutaso asuntojen pihalla ei saa ylittää 45 dB päivällä ja 40 dB yöllä. Myöskään asumisterveysasetuksen mukaiset toimenpiderajat eivät saa ylittyä ympäristön asuinrakennusten sisätiloissa. Käytännössä meluhaittoja on kuitenkin syntynyt useiden tuulivoima-alueiden läheisyydessä, ja sallittujen melutasojen on todettu ylittyvän asuinrakennusten piha-alueilla ja sisätiloissa.
Tuulivoimaloiden etäisyys asutukseen ratkaistaan hanketta valmistelevan tuulivoimayhtiön kaavoituksen ja rakennuslupahakemuksen yhteydessä esittämien melu- ja välkemallinnusten perusteella. Melumallinnusten mukaan 40 dB:n melualue ulottuu tyypillisesti 500-700 metrin etäisyydelle tuulivoimaloista. Toiminnassa olevilla tuulivoima-alueilla toteutetuissa melumittauksissa (esim. Luhanka, Leppävirta, Salo, Pori, Vaasa, Hamina, Siikajoki, Raahe, Kurikka) on kuitenkin havaittu melun leviävän melumallinnusten osoittamia melunleviämisalueita kauemmas, ja sallittujen melutasojen ylityksiä on todettu 800-1950 metrin etäisyydellä sijaitsevissa asuinrakennuksissa, vaikka melumallinnusten mukaan niiden ei olisi pitänyt ylittyä.
Viime vuonna julkaistiin valtioneuvoston rahoittama laaja tuulivoimamelua selvittänyt tutkimus, jonka yhteydessä tehtiin kahden tuulivoima-alueen läheisyydessä 1,5 ja 1,6 km etäisyydellä tuulivoimaloista sijaitsevissa asuinrakennuksissa yhtäjaksoisesti lähes vuoden kestäneet melumittaukset. Mittauksissa todettiin molemmissa mittauspisteissä huomattavia sallittujen melutasojen ylityksiä. Pitkäaikainen keskimääräinen melutaso näiden asuntojen sisätiloissa ylitti nukkumiseen tarkoitetuille tiloille säädetyn yöaikaisen melurajan 10-12 dB:llä eli yli 40 prosentilla.
Melumallinnukset näyttävät siis useissa tapauksissa aliarvioivan tuulivoimaloiden melua, ja syynä voidaan pitää melumallinnusohjeistuksen puutteita. Melumallinnukset ovat yksinkertaistettuja laskennallisia arvioita tuulivoimaloiden melun leviämisestä ympäristöön, ja niihin sisältyy siitä syystä monenlaisia epävarmuustekijöitä. Erilaisilla sääolosuhteilla on erittäin suuri vaikutus siihen, miten pitkälle melu kantautuu, mutta melumallinnus arvioi melun leviämistä ainoastaan vakio-olosuhteissa. Meluhaitan voimakkuus vaihtelee suuresti eri vuorokauden- ja vuodenaikoina, mitä melumallinnukset eivät huomioi ollenkaan. Melun leviämiselle otollisia olosuhteita esiintyy Suomessa erityisesti myöhään illalla ja öiseen aikaan. Tärkein tuulivoimamelun häiritsevyyttä lisäävä tekijä on lapojen pyörimisestä aiheutuva melun voimakkuuden jaksottainen vaihtelu, ns. amplitudimodulaatio, jonka vaikutusta melumallinnuksissa ei myöskään oteta huomioon. Häiritsevyyttä lisää myös tuulivoimaloiden melun painottuminen matalille taajuuksille. Matalataajuinen melu kantautuu ilmassa korkeampia taajuuksia pidemmälle, ja läpäisee tehokkaammin asuntojen rakenteet, mutta matalataajuisen tuulivoimamelun häiritsevyyttä melumallinnukset eivät myöskään huomioi todellisuutta vastaavalla tavalla.
Jos tuulivoimalat tuottavat sellaista melua tai välkettä, josta voi aiheutua asukkaille terveyshaittaa, viranomaisilla on terveydensuojelulaissa säädetty velvollisuus ryhtyä viipymättä toimenpiteisiin haitan ja siihen johtaneiden tekijöiden selvittämiseksi, poistamiseksi tai rajoittamiseksi. Eri tuulivoimalapaikka-kunnilta saadut kokemukset osoittavat, että toiminnanharjoittajat poikkeuksetta vastustavat näitä toimia, ja siksi meluhaittojen vuoksi joudutaan yleensä pitkällisiin oikeusriitoihin. Oikeudenkäyntien aikana meluhaittoihin ei voida vaikuttaa millään tavalla. Viranomaiset ovat hankalassa tilanteessa joutuessaan meluhaittojen vuoksi kyseenalaistamaan kaavoituksen ja rakennuslupien yhteydessä hyväksymiensä meluselvitysten luotettavuuden. Joillain paikkakunnilla tuulivoimayhtiöt ovat jopa uhanneet kuntaa vahingonkorvausvaatimuksilla, jos tuulivoimaloiden toimintaa joudutaan melun vuoksi rajoittamaan.
Kaikkien osapuolten edun mukaista olisi, että tuulivoimaloiden toiminnalle asetetaan selkeät rajat etukäteen ympäristöluvassa, eikä jälkeenpäin voimaloiden toimintaa rajoittamalla tai muilla sanktioilla. Ympäristölupa suojaa asukkaita kohtuuttomilta haitoilta, ja antaa viranomaisille keinot toimia, mikäli haittoja kaikesta huolimatta syntyy. Toiminnanharjoittajallekaan ei ole ympäristöluvasta haittaa, jos toiminta pysyy luvan mukaisena, mutta ympäristölupamääräykset velvoittavat palauttamaan toiminnan sallitulle tasolle, mikäli ylityksiä tapahtuu. Ympäristölupamääräyksillä voidaan myös useimmiten välttää meluhaittoja koskevat pitkälliset oikeudenkäynnit.
Yhdistyksemme suosittaa ympäristöluvan tarpeen arvioimista osana tuulivoimahankkeen suunnittelua, ja ympäristöluvan edellyttämistä ennen voimaloiden käyttöönottoa. Varovaisuusperiaatteen noudattaminen on erityisten tärkeää juuri nyt, kun maassamme aletaan rakentaa uuden sukupolven suuria tuulivoimaloita, joita ei ole vielä missään toiminnassa, ja joiden vaikutuksistakaan ei siksi ole käytännön kokemuksia.
Helsingissä, lokakuun 11. päivänä 2021
Tuulivoima-kansalaisyhdistys ry
Riitta Lindgren hallituksen jäsen, luvitusasiantuntija
