Alkuperäinen kirjoitus on julkaistu Seinäjokinen -lehdessä 18.9.2021

Tuulimyllyjen tuottama sähkö täytyy jotenkin kuljettaa tuulivoimateollisuusalueelta päälinjaan. Sähkönsiirtolinjan rakentaminen on yhtä mittava hanke kuin tuulivoimateollisuusalueen rakentaminen, ellei jopa suhteessa mittavampi.

Tuulimyllyjä varten löytyy halukkaita maanvuokraajia. Maasta maksetaan kunnollinen korvaus. Sähkönsiirtolinjat ovat maanomistajan näkökulmasta maarosvous. Kyselemättä arvoa maa sähkönsiirtolinjalle pilkkahinnalla yksinkertaisesti vain otetaan!

Mietittäessä asian yleishyödyllisiä näkökohtia on syytä tiedostaa että sähkönsiirtolinjat ovat tuulivoimayhtiön liiketoimintaa jolla yhtiö tekee voittoa. Voitto pakko-otetaan suoraan yksityisiltä maanomistajilta.

Puhtaana energiantuotantona markkinoitava tuulivoima lukemattomissa tapauksissa luo puhdasta pahoinvointia ja siitä koituva hyvinvointi kohdistuu perin suppealle joukolle.

Tuulipuisto ei ole puisto vaan tuulivoimateollisuusalue, jonka perustaksi jokaista tuulimyllyä varten on sijoitettu maaperään tonneittain betonia ja harjaterästä sekä kaadettu hehtaareittain metsää.

Suurin osa jokaisesta tuulimyllystä on pilviverhon alapuolella eikä untuvapilvien päällä, kuten tuulivoimayhtiöiden markkinointi antaa ymmärtää.

Sähkönsiirtolinjahankkeet ovat jatkossa yhä useampien metsäomistajien arkipäivää.

Peruskunnissa on syytä miettiä onko kauniin vihreän ja viihtyisän pitäjän markkinoiminen asumisviihtyvyydellä ja luonnonrauhalla mahdollista kun pitäjän rajojen sisäpuolella pyörii kymmeniä tuulimyllyjä ja rakenteilla on saman verran lisää?

Ari H. Heinonen
metsänomistaja
Haapavesi