KUN MINISTERI MAURI PEKKARISEN opastamana ryhdyttiin Suomeen rakentamaan tuulivoimaa, niin rakentajille luvattiin ruhtinaallisesti rahallista tukea. Tuki oli niin houkutteleva, että tuulivoimatorneja nousi kuin sieniä sateella.
Ulkomaalaiset sijoittajatkin soluttautuivat näille tuulivoimamarkkinoille ja korjasivat – ja korjaavat yhä – yltäkylläistä satoa.
Sitten todettiin, että homma oli niin kannattavaa, että tässä maksettiin erinomaisesti kannattavalle alalle veronmaksajien rahoista tukea ihan suotta.
Kaikki puolueet – vihreätkin (joiden lempilapsi tuulivoima on) – sirottelivat katuvasti päälleen tuhkaa ja sanoivat, että pieleen meni. Tukijärjestelmä purettiin, tuulivoiman rakentajatkin julistivat miten hyvin tuottoisa rakentaminen sujuu ilman ilmaista veronmaksajien rahaa.
Nyt vihreitten ministeri Krista Mikkonen ilmoittaa EU:n koronasta elpymiseen jaettavista miljoonista Suomen käyttävän muutaman sata miljoonaa, valtaosan summasta, ”vihreään siirtymään”.
Uuden ohjelman mukaan tuulivoiman tuki palautetaan ja sadoilla miljoonilla tuetaan merituulivoimaloitten rakentamista. Niitä rakentavat yksityiset yhtiöt, joiden etujärjestöllä on vankka ääni hallituksen ja erityisesti vihreitten suuntaan. Merkittävä osa tuulivoimayhtiöistä on ulkomaalaisten sijoittajien omistamia.
Tuulivoiman rakentamista jatketaan siis Mauri Pekkarisen viitoittamalla tiellä.
Vihreä siirtymä tarvitsee toteutuakseen satojatuhansia uusia sähköautoja, tuulivoimaloita, aurinkopaneeleja ja uusia sähköä kuluttavia laitteita, jotka eivät toimi ilman harvinaisia metalleja. Niitä louhitaan pääasiassa maapallon köyhistä maista (entisistä siirtomaista), joissa avokaivokset tuhoavat ympäröivän luonnon autiomaaksi, saastuttavat viljelijöitten pellot, levittävät myrkkyjä ja tappavat asukkaita.
Harvinaisten metallien kaivaminen on niin halpaa, että missään ei ole yritetty tai osata näitä metalleja kierrättää.
Kaikelta tältä mm vihreää siirtymää rakentavat ummistavat silmänsä. Noilla köyhien maiden asukkailla ei ole asiamiestä maailmanpolitiikassa. Sähköautossaan istuva hyvinvointivaltion asukas ei katso olevansa vastuussa maapallon toisella puolella maataan kuokkivan maanviljelijän tulevaisuudesta.
Hyvinvoinnin, vihreän siirtymän, ilmastonmuutoksen torjumisen varjolla rakennetaan uutta siirtomaajärjestelmää, jossa vahvempi syö heikomman.
Esko Salmela
Taalintehdas
