Jaakko Ojaniemi ja Anna Tiihonen (STY) kirjoittivat äskettäin lehdessänne tuulivoimaloiden lapojen romuttamis- ja kierrätysongelmista. Kirjoitukset ovat tärkeä viesti päättäjille ja poliitikoille, jotka ovat lyhytnäköisesti hyväksyneet holtittoman tuulivoimarakentamisen maahamme puutteellisten määräysten ja jälkeen jääneen lainsäädännön avulla.
Lainsäädäntö ja kaikki tuulivoimaa koskevat säädökset tulisi saattaa nopeasti ajan tasalle ja vastaamaan nyt Suomeen suunniteltuja kolossaalisia 
tuulivoimaloita. Vanhat määräykset koskevat ”pieniä” 100–150 m korkeita ja teholtaan korkeintaan 3 MW:n voimaloita. Niiden roottorin halkaisija on ”vain” 100–120 metriä.
Uusien Suomeen suunniteltujen maatuulivoimaloiden korkeus on 300 m, teho 6–10 MW ja roottorin halkaisija jopa 200 m. Voimalan torni voi olla 200 m korkea ja kolmen lavan pituus 300 m, joten käyttöiän jälkeen romulla on pituutta puoli kilometriä. Näitä saa rakentaa vain Suomeen.
Kun tällaisista jättivoimaloista pyritään rakentamaan valtavia tuhansien hehtaarien teollisuusalueita, ja usein vääriin paikkoihin, niin rakentaminen pitäisi saada ympäristöluvan varaiseksi sekä laatia lakisääteiset velvoitteet voimaloiden purkamisesta, romuttamisesta ja kierrätyksestä.
Kyse ei ole yksinomaan vielä ratkaisemattomasta lapojen, konehuoneessa olevien ja muiden hiilikuituosien kierrätyksestä vaan valtavista betoni-, teräs-, kaapeli ja elektroniikkavolyymien kierrättämisestä sekä romuttamisesta. Siihen voidaan tarvita enemmän energiaa kuin tuulivoimaloiden valmistamiseen.
Kun Saksassa on tänä vuonna aloitettu tuhansien tuulivoimaloiden purkaminen tukien loputtua ja voimaloiden tultua kannattamattomiksi, niin lähivuosina betonijätteen määräksi on arvioitu 5,5 miljoonaa tonnia vuodessa ja teräsjätteen 1 miljoona tonnia. Lapajätteeksi on arvioitu 70 000 tonnia vuodessa. On olemassa myös riski, että voimaloiden tuhansien litrojen turbiiniöljyä ja hengenvaarallista jäähdytysnestettä pääsee valumaan maastoon. Suurempien voimaloiden purkukustannukset on arvioitu 10 %:iin investoinnin arvosta. Merituulivoimaloiden purkaminen on vielä hankalampaa ja kalliimpaa kuin maalle rakennettujen.
Jättivoimaloiden perustus tarvitsee 4 000–5 000 tonnia teräsbetonia, 60–100 tonnin teräsraudoituksen, perustan halkaisija on n. 30 metriä ja syvyys voi ulottua neljään metriin.
Koska tuulivoimaloiden valtavat jäteongelmat ovat yllättäneet saksalaiset viranomaiset, on maassa juuri julkaistu uudet tiukat määräykset voimaloiden purkamisesta ja kierrättämisestä DIN-SPEC 4866:2020-08. Tämä on paperi, jota tuuliyritykset ja niille maansa vuokranneet eivät olisi koskaan halunneet nähdä. Tähän on myös suomalaisten päättäjien ja viranomaisten syytä tutustua ja ottaa siitä mallia.
Anne Tiihonen mainitsee suomalaisen yrityksen olevan kehittämässä lasi- ja hiilikuituosien kierrätystä. On hyvä, että Suomessa haetaan teknologisia ratkaisuja globaaleihin jäteongelmiin, mutta ongelma on sitä suuruusluokkaa, että tuskin yhden miehen yritys, jonka liikevaihto on 27 000 euroa löytää järkevää ja taloudellista ratkaisua.
Suomessa tuulivoimaloiden purkaminen käynnistyy noin viiden vuoden kuluttua, kun tuulivoimatuet alkavat päättymään. STY on aikaisemmin ehdottanut, että lapojen osista voisi tehdä taideteoksia. Tuskin kuitenkaan komposiittitaidetta nelostien varteen Helsingistä Lappiin ja takaisin.
Hannu Heinonen
Metsänhoitaja, Tammijärvi
Artikkeli on julkaistu Kalajokilaakso-lehden Lukijalta-palstalla 14.08.2020.
