Äskettäin julkaistussa Suomen ympäristökeskuksen laskelmassa verrataan ilmastopäästöjen vähenemistä kunnittain. Simon kunnassa päästöt ovat vähentyneet huikeat 121 prosenttia ja Luhangan kuntakin keikkuu taas palkinnoilla.
Luhangassahan on vain vajaat 700 asukasta, ei kuuden tuulivoimalan lisäksi muuta teollisuutta eikä juuri liikennettä. Edes tuulivoimalat eivät tuoneet yhtään työpaikkaa lupauksista huolimatta. On hyvä, että päästöjä vähennetään, mutta tuulivoiman varaan ei kriisikunnilla ole syytä tuudittautua.
Saksasta löytyy varoittavia esimerkkejä. Siellä on pieniä kuntia ja kyliä, jotka ovat rakentaneet tulevaisuuttaan vain uusiutuvan energian varaan ja erityisesti tuulivoiman varaan.
KUN tuulivoiman ongelmat ovat sitten paljastuneet niin tilanne ei ole helppo.
Ensinnäkään kylien sähkön kuluttajat pystyvät itse käyttämään vain murto-osan siellä tuulivoimalla tuotetusta sähköstä. Sen myynti ulkopuolelle on kilpailutilanteen ja siirtoverkkorajoitusten takia hankalaa.
Toiseksi kylissä ja alueilla, jonne on rakennettu mieletön määrä tuulivoimaa on tehty havaintoja, että sinne ei halua muuttaa enää kukaan, taloja tyhjillään, ikkunoissa ei valoja, ei lapsia leikkipuistoissa, ei nuoria urheilukentällä, nuorisotiloja suljettu.
Ompeluseurakin on lakkautettu. Jos kyläkadulla vielä joku sattuu tulemaan vastaan niin ei enää hymyile vaan kääntää katseen maahan. Kirkon seiniin ja katoillekin on asennettu aurinkopaneeleita.
SIMON kunnan tilanne on hankala. Väkiluku on laskussa ja syntyvyys alhaista. Väestömäärän ennakoidaan laskevan nykyisestä 3 000:sta kahteen tuhanteen. Kuluvan vuoden talousarvio on alijäämäinen.
Vuoden 2018 tilinpäätöskin oli yli puoli miljoonaa alijäämäinen, vaikka tuulivoimalat tuottivat 850 000 euroa kiinteistöverotuloja. Viime vuoden alijäämäksi on arvioitu 1,6 miljoonaa euroa.
Edelleen Simon kunta kuten monet muutkin kunnat laskevat tuulivoiman pelastavaan voimaan, vaikka koko tuulivoima-alaa uhkaa kriisi.
Sähkön hinnan ennakoidaan jäävän pidemmäksi aikaa € 30/MW tasolle tai jopa sen alle. On vaikea kuvitella, että silloin tehtäisiin investointipäätöstä yhdestäkään tuulivoimalasta ja nykyisiäkin hankkeita lykätään tai lopetetaan.
TUULIVOIMARAKENTAMISTA koskevat määräykset ovat vanhentuneet. Ne on laadittu aikana, jolloin nykyisin jopa 300 m korkuisista tuulijättiläisistä ja kymmenien voimaloiden ”puistoista ” ei tiedetty vielä mitään.
Tällaisia kolossaalisia rakennelmia varten perustetaan yleensä muutaman tuhannen hehtaarin teollisuusalue ja usein keskelle koskematonta luontoa.
Kaikille teollisuustuulivoimaloille tulisi vaatia ympäristölupa ja säännökset olisi saatettava ajan tasalle. Suomessa jopa ponitalleille voidaan määrätä ympäristölupa.
Jos tuulivoimaloita rakennetaan niin ne pitää sijoittaa alueille, joilla niistä ei synny haittoja ihmisille, ympäristölle eikä maisemille. Valitettavan usein kuntapäättäjät tarttuvat hädissään tuulivoimaloiden tuomiin kiinteistöverotuloihin tuulivoiman haittojen kustannuksella.
Hannu Heinonen
Tammijärvi
Lukijan mielipide on julkaistu Suomenmaa -lehdessä 11.02.2020.