Mitenköhän te kurikkalaiset jaksatte pysyä hereillä työpäivänne?

Meidän perheemme vietti taas (29.6.–2.7.) kolme unetonta yötä sukuloimassa Kurikassa. Valvoimme kello 0.30–4.30 joka yö ja koiramme istui korvat pystyssä ja tärisi kauttaaltaan. Juttelimme asiasta viiden lähistöllä asuvan tuttavan kanssa ja hekin olivat valvoneet ihan saman ajan joka yö.

Huomasimme myös korvien naksumista ja outoa paineen tunnetta. Päivät ja yöt olivat tuulisia, Santavuoren tuulivoimalat ovat noin 4 kilometrin päässä.

Koiramme on täysin terve, ei siis Parkinson-tautinen. Eikä hän ymmärrä tuulivoimasta yhtään mitään, eikä niitä nähnyt!

Olemme huomanneet asian jo useasti myllyjen tulon jälkeen. Kotona Uudellamaalla meillä ei uniongelmia ole eikä koirakaan tärise korvat pystyssä! Eikä meillä onneksi ole voimaloitakaan.

Olen kyllä huolissani terveydestänne. Mahtaako teidän päättäjiänne huolettaa lainkaan?

Päivi Thesslund
Helsinki

Mielipidekirjoitus julkaistu sanomalehti Ilkassa 10.07.2019.