Salon Märynummella osa tuulivoimaloiden lähiasukkaista on menettänyt perustuslain suomat oikeudet terveelliseen elinympäristöön. Samalla he ovat menettäneet ihmisoikeutensa.
Tuulivoimatoimijat ovat v. 2017 hallinto-oikeuden-valituksellaan estäneet melumittaukset, joita lähiasukkaat ovat vaatineet jo v. 2014 saakka. Ts. Märynummella tuulivoimaloiden melu pitää osaa ihmisistä hereillä vasten tahtoaan riippuen tuulen suunnasta, asunnon sijainnista ja rakennusmateriaalista (puu/tiili)!
Sosiaali- ja Terveysministeriön Varsinais-Suomen maakuntakaavan lausunnon 17.09.2013 mukaan tuulivoimala-alueiden suojavyöhyke lähimpään asutukseen tulisi olla 2 km. Lausunto on valmisteltu yhteistyössä Lounais-Suomen aluehallintaviraston kanssa. Salon Märynummella 2 km:n säteellä tuulivoimaloista on 457 kotitaloutta, joissa asuu myös lapsia ja lapsiperheitä. Lisäksi päiväkoti on 1385 m:n päässä tuulivoimaloista.
Avainkysymys on:
Kuinka monta vuorokautta on terveellistä olla hereillä vasten tahtoaan?
Vastaus (ote Sosiaali- ja Terveysministeriön Asumisterveysohjeesta):
”Tärkeimpänä ympäristölle asetettavia vaatimuksia on häiriöttömän levon turvaaminen etenkin yöaikaan. Aikuiset tarvitsevat vuorokaudessa yleensä noin kahdeksan tunnin unen, lapset, sairaat ja toipilaat vaativat usein paljon pitemmän yöunen ja lisäksi rauhaa myös päiväaikaan.”
- Onko Salon Märynummella mahdollisesti tapahtunut/tapahtumassa yksi Suomen suurimmista ympäristörikoksista?
- Miten Salon Märynummen tuulivoimamelusta kärsivät asukkaat, joukossa lapsia ja lapsiperheitä, saisivat takaisin menettämänsä perustuslailliset oikeudet sekä ihmisoikeudet?
- Miten tämä ylipäätään on mahdollista Suomessa, oikeus-/sivistysvaltiossa?
Edit 16.11.2019:
Allaoleva video on kuvattu Salon Märynummella 7.7.2018 yöllä klo 02 jossa etäisyys Euroopan suurimpiin maalle rakennettuihin tuulivoimaloihin on 1,1 km. Lähin asunto on vain n. 400 m päässä voimaloista! (suora linkki videoon).
Miksi Märyläiset olivat ihan hiljaa kun tuulivoimaloita suunniteltiin? Tilaisuuksia oli ainakin kaksi ja vain kourallinen ihmisiä. Asiasta olisi pitänyt valittaa suunnitteluvaiheessa, nyt on vähän myöhäistä. Ja turha sanoa että Märyläiset eivät tienneet, kyllä se tieto oli, mutta kukaan ei tehnyt mitään, ihan kuin kylä olisi ostettu hiljaiseksi.
Tästä oli juttu Salon Seudun Sanomissa 6.8.2019 (maksumuurin takana https://www.sss.fi/2019/08/tuulivoimaloiden-melumittauksia-vaaditaan-marynummella-asiasta-kiistelty-jo-nelja-vuotta/).
Kommenteissa, jotka näkyvät kaikille, on mielenkiintoinen “Tuulivoimalan numero #1 haastattelu”, lienee maailman ensimmäinen laatuaan. Kommentti on julkaistu ensimmäisenä Salon Seudun Sanomien web-sivulla (linkki yllä).
“
Kuka olet?
Olen yksi Salon Märynummen tuulivoimaloista, lähimpänä Märynummen asutuskeskusta, olen numero #1.
Kuinka synnyit ja mitä teet työksesi?
Itse asiassa minua ei pitäisi olla olemassakaan (eikä kahta kaveriani), jos Märynummen asukkaat olisivat vain keksineet valittaa minusta.
Nimittäin:
* Suunnittelutarveratkaisulla ei voida rakentaa näin suurta teollisuusaluetta, jossa on useita tuulivoimaloita (KHO-päätös Sauvon Timari). Onneksi Märynummen asukkaat eivät sitä tienneet: heille kerrottiin, ettei minusta eikä kavereistani mitään haittaa ole, ja he uskoivat sen – hyvä näin minulle.
* Rakennusluvassa on edelleen präntätty vain 3 miljoonan watin teho, vaikka olenkin 5 miljoonan watin teholla yksi Euroopan suurimmista maalle rakennetuista voimaloista. Onneksi minun asiani ei ole miettiä, miten rakennuslupien laillisuus Salossa toteutuu. Pääasia minulle on, ettei laillisuutta tutkita – hyvä näin minulle.
* Ennen rakentamistani melumallinnuksessa minusta esitettiin Salon kuntapäättäjille napakorkeudeksi vain 88 m ja tehoksi 3 miljoonaa wattia, vaikka napakorkeuteni onkin 140 m ja tehoni 5 miljoonaa wattia. Jauhettuani vihreää energiaa 10 kk ajan Numerola Oy teki minusta uuden melumallinnuksen, joka olisi Ympäristöministeriön ohjeiden mukaisesti pitänyt tehdä jo ennen rakentamista. Numerolan melumallinnuksessa, johon virkamiehet viittaavat, on Ympäristöministeriön ohjeiden vastaisesti käytetty äänitehotasoa eikä valmistajan ilmoittamaa takuuarvoa.
Itse asiassa meluni, jopa yli 110 dB, on suurempi kuin rock-konsertissa, kiitos muhkean 5039 tuuman bassokaiuttimen (128 m roottori). Minun onnekseni virkamiehet ja päättäjät uskoivat, mitä heille “syötettiin”. He edelleenkin luulevat luonnon lakien vastaisesti, että meluni pysähtyy 600 metriin – hyvä näin minulle. (naurua perään)
Kuinka valvonta toimii Salossa?
Vaikka Turun Ammattikorkeakoulu on mitannut melurajani etenevän noin kahteen kilometriin ja VTT:n mittausten mukaan reippaasti yli 2 kilometriin, ei valvontaa onnekseni ole. Minä ja kaverini voimme jatkaa toimintaamme kuten ennenkin. Lisäksi meiltä ei ole kukaan vaatinut CE-sertifikaattia, vaikka Euroopan Yhteisön konedirektiivin mukaan kaikilla tuulivoimaloilla se pitäisi olla. CE-sertifikaatilla ilmaistaan, olenko markkinoiden mukainen, en aiheuta ympäristölle haittaa, melua, välkettä jne. Onneksi Salossa ei juuri rakennusvalvontaa ole, joten minulla ei ole mitään hätää – hyvä näin minulle.
Miltä tulevaisuus vaikuttaa?
On tässä Salon päättäjillä ja virkamiehillä pohdittavaa, kuinka he meinaavat asian hoitaa. Vaihtoehtoina on joko
* tyhjentää Märynummi asukkaista kahden tai kolmen kilometrin säteellä tuulivoimaloista; tai
* rajoittaa tuulivoimaloiden toimintaa ympäristöluvalla.
Toivottavasti Salon kaupunki ei älyä vaatia ympäristölupaa minulle ja kavereilleni, vaan päättää tyhjentää Märynummen asukkaista. Silloin minä voin jatkaa vihreän sähkön jauhamista ja meluamista aiheuttamatta haittaa lähiasukkaille, koska heitä ei enää ole – hyvä näin minulle.
Kovasti olen ihmetellyt Salon kaupungin ajamaa 73 minuutin junahanketta. Ehkä päämääränä onkin tyhjentää Märynummi asukkaista, jotta heidät saadaan nopeasti siirrettyä Helsinkiin (Kupittaan kautta, jos aikovat tehdä sen 73 minuutin junalla).
“
Kun on vuosien mittaan seurannut Märynummen tilannetta, on syntynyt vahva vaikutelma, että Salossa tuulivoimaloita koskevat säännöt määrää tuulivoiman tuottaja ja kunta tottelee kaikessa vastaan panematta ja kritiikittä. Kunta katsoo olevansa oikeassa, asukkaat ovat vain erehtyneet asumaan väärässä kunnassa. Tapaus on niin räikeä, että se panee toivomaan päättäjien ja tuulivomayhtiön välisten kytkösten perusteellista selvittämistä. Itse tuulivoimayhtiölle Märynummen voimalat ovat tuoneet yli äyräitten tulvivaa todella huonoa mainetta. Samalla Märynummesta on tullut varoittava esimerkki, joka otetaan esille lähes jokaisessa tuulivoimakeskustelussa ja Salosta vastaavasti varoittava esimerkki tuulivoimakaupunkina, jossa asukkaita ei kuunnella eikä heistä välitetä.
Pingback: Tuulivoima-kansalaisyhdistys ry » Olemmeko lain edessä yhdenvertaisia?