Seurasin sivusta somessa käytyä keskustelua ilmaston muutoksesta. Kun me täällä pyrimme vaikuttamaan asioihin esim. hylkäämällä lihansyönnin tai rakentamalla tuulivoimalaitoksia, niin onhan se hyvä asia – jos unohdamme kaiken, mitä horjumaton luja usko opinkappaleisiin voi saada aikaan.
Oma yksilöllinen uhrautuminen ilmastonmuutokselle tuo hyvän ja rauhallisen mielen: minä olen tehnyt parhaani estääkseni ihmiskunnan tuhon. Nyt on muiden vuoro.
Miten nuo muut saavat tiedon jonkun yksilön uhrautumisesta toisella puolella maapalloa? Miten nämä uhrautuvat teot kerrotaan esimerkkinä sadoille miljoonille intialaisille, kiinalaisille, pakistanilaisille ja muille pahoin maapalloa saastuttaville? Ovatko he koskaan edes kuulleet ilmaston muutoksesta?
Kun yltäkylläisyyden keskellä asuvat uhrautuvat ja saavat hyvän omantunnon, niin he pysyvät myös poissa osoittamasta mieltään Intian, Kiinan tai Pakistanin lähetystöjen ulkopuolella ja viemästä näin sanomaa perille. Siten yhteiskuntarauha säilyy häiriöiltä joita muutenkin on tarpeeksi.
Kun 1950-60 luvuilla vain kourallinen idealisteja kannusti tuulivoiman käyttöön, niin tapasin heitä itsekin iltapäivälehden toimituksessa ja lämpenin ajatukselle. Mutta näille idealisteille naurettiin, talouselämä tai energiateollisuus piti heitä lähinnä sarjakuvien hupaisina keksijöinä.
Sitten tulivat mukaan ilmastonmuutos ja uusiutuvan energian tuki. Talouden rahantekijät muuttuivat yhdessä yössä ilmastonmuutoksen profeetoiksi ja yhteiskunnan varoin tuettuja tuulivoimaloita nousi metsiin, vuorille, kyliin ja asumusten viereen. Tuulivoimasta tuli mahtavan tuottoisa, sillä rikastui nopeasti eikä yrittämisen riskejä ollut. Alkoi huima, ennen näkemätön veronmaksajilta kerättyjen pääomien siirto usein kasvottomille yksityisille rahastoille ja muille, jotka tunsivat helpon rahan tuoksun.
Euroopasta tuulivoimaloitten paikat alkoivat pian loppua ja siirryttiin ”tuulivoiman kehitysmaihin” Pohjoismaihin ja merelle.
Ilmaston muutoksesta tuli rahanahneuden suojakilpi, ilmastonmuutoksen nimissä hyväksytään miljardien tulonsiirrot – se on kuin uskon varjolla tapahtuvaa anekauppaa.
Samalla uusiutuvan energian ihmisystävällistä, halpaa tuotantoa ei syntynyt, rahaa tulee säkeittäin ilman uusia innovaatioita. Enää ei juuri kysytä voisiko uusiutuvaa energiaa tuottaa jollakin muulla tavalla kuin tuulivoimalla – tai jos kysytään, niin ne kaikki muut tavat tuomitaan vääriksi. Nehän eivät edellytä suuria tulonsiirtoja veronmaksajilta tuntemattomien rahastojen tileille ulkomailla. Tuulivoimasta tuli uusiutuvan energian synonyymi.
Tätä rakennelmaa ovat kaikkein innokkaimmin kannattamassa tuulivoimasta ruhtinaallisesti hyötyvät Tuulivoimayhdistys ja voimalayhtiöt sekä nykyinen vihreä liike, joka leimaa kaiken järkeviin syihin perustuvan tuulivoimakriittisyyden ”hörhöpopulismiksi”.
Ehkä tuulivoimaa arvostelevat koetaan nykyisten vihreitten johdossa uhaksi, nuo kriitikothan puolustavat yksityistä ihmistä ja luonnon riistoa ja paheksuvat jättimäisiä pääoman riskittömiä siirtoja kansalaisilta kasvottomille rahastoille. Kaikkea tätä vastustivat myös vihreät – vastustivat kauan sitten ennen kuin se liike muutti kaupunkien kerrostaloihin ja menetti samalla muistinsa.
Nyt sille liikkeelle ovat tärkeintä paikat valtuustoissa, lautakunnissa ja pormestarin huoneessa.
Esko Salmela
Taalintehdas