Edellisen hallituksen aikaansaama tuulivoiman syöttötariffi teki tuulivoimasta loistavan bisneksen. Luotiin järjestelmä, joka pumppaa veronmaksajien rahoja kiihtyvällä tahdilla sijoitusyhtiöiden taskuihin. Lopulliseksi hintalapuksi takuuhintajärjestelmälle on arvioitu yli 3 miljardia euroa. Summa on niin suuri, että se on yli 3% Suomen valtionvelasta ja noin 550 euroa jokaista suomalaista kohti. Lopullista laskua ei tiedä kukaan. Mitä edullisempi on sähkön markkinahinta ja mitä enemmän tuulee, sitä kalliimmaksi takuuhintajärjestelmä tulee. Kysymys kuuluu, haluammeko todella tukea tätä huonosti työllistävää sijoitusyhtiöiden loistobisnestä velaksi? Se on hyvä muistaa, että aina kun mylly pyörii, veronmaksaja maksaa laskun korkoineen.
Kaleva uutisoi tuulivoimatuista 5.3.2015. Jutussa energia-asiantuntija Jorma Perander toteaa sen tosiasian, mitä ei jostain syystä ole haluttu tunnustaa; takuuhintajärjestelmä nielee miljardeja – täysin turhaan.
Tuulivoimaloiden tekniikka on viime vuosina kehittynyt niin, että nykyisenkaltaisista tuulivoimaloista saadaan suotuisissa tuuliolosuhteissa 70% parempi sähköntuotto kuin vielä viitisen vuotta sitten. Tämä tarkoittaa sitä, että käytännössä rannikolla tuulivoima voisi olla kannattavaa ilman syöttötariffiakin. Silti siitä ei olla valmiita luopumaan, miksi?
Tuulivoimayhtiöillä tekniikan kehittyminen on ollut tiedossa ja voimaloita nousee kuin sieniä sateella. Kuntia houkutellaan kaavoitukseen kiinteistöverotuloilla. Samaan aikaan kuntien valtionosuuksia pienennetään, koska rahat menevät jonnekin muualle – kuten esimerkiksi tuulivoiman syöttötariffiin. Raha kiertää taskusta toiseen ja pää tulee aina lopulta vetävän käteen. Eurot kaivetaan veronmaksajan taskunpohjalta.
Lähiasukkaat ovat voimaloiden kanssa helisemässä, kun niitä rakennetaan ihan nurkkapieliin. Kyläläiset, valveutuneet kansalaiset ja muutamat harvat poliitikot yrittävät käydä taistelua tuulivoimaloiden meluvaikutuksia vastaan. Aloitteet ja nimilistat kiertävät talosta toiseen samalla kun tuulivoimayhtiöiden edustajat puhuvat kuntapäättäjiä pyörryksiin. Puhelahjoille saa hyvän palkan, kun yhdestä voimalasta kilahtaa tuulivoimayhtiön kassaan vuosittain yli puolen miljoonan euron voitto, josta veronmaksajien osuus Kalevassa esitettyjen laskelmien mukaan on yli 400 000 euroa.
Seuraava hallitus voisi ottaa järjen käteen, kun se tuntuu edellisiltä unohtuneen. Energiantuotannossa tulee panostaa aidosti työllistävään kotimaiseen energiaan. Tuulivoima ei sitä ole, yhden tai kahden kesän mittaisen rakentamisajan jälkeen suomalaisille ei töitä juurikaan jää. Energiantuotannossa on lähdettävä siitä, että sen työllistävä vaikutus on mahdollisimman suuri niin rakennus- kuin tuotantoaikanakin. Sijoitusyhtiöiden pussiin ei pidä veronmaksajien rahoilla pelata.
Henna Kupsala
Siikajoki
