Merikotkakanta oli Suomessa jo vakavasti uhattuna, kun Maailman luonnonsäätiö (WWF) otti linnun suojelukseensa. Nyt tilanne näyttää vuosien työn tuloksena hyvältä. Suomessa elää noin 1500 merikotkaa ja parin vuoden takaisessa poikaslaskennassa saatiin tulokseksi 420 poikasta. Näin kertoo WWF:n nettisivusto. Määrä on merkittävä, kun koko Euroopan alueella lasketaan olevan 3500 merikotkaparia.
Hiljattain nähty tv-dokumentti merikotkia tappavista tuulivoimaloista Norjan rannikolla ja saaristossa oli karmiva. Silti lintututkijat varoittivat tuulivoimayhtiöitä ja kuntia jo etukäteen. Nyt – kun on liian myöhäistä – asianosaiset Norjan kunnat ja yhtiöt ovat lähinnä vain pahoillaan.
Kaikki tämä palautui mieleen, kun kävin aurinkoisena maaliskuun päivänä perheen kesäpaikassa Västanfjärdin Galtarbyssä. Galtarbyn laaksoa reunustavat metsäiset rinteet ja kalliot, itse laakso on peltomaisemaa. Viime kesänäkin ihailin merikotkaparien uljasta liitelyä laakson nousevissa ilmavirtauksissa korkealla taivaalla. Nyt talvella, kun pakkaset saivat vielä melko läheisen Taalintehtaan edustalla olevan meren jään peittoon, nähtiin jäällä Taalintehtaan edustalla yksitoista merikotkaa. Siitä raportoitiin paikallislehdessä. Juuri niitä merikotkia, joita Maailman luonnonsäätiö on suojellut.
Reipas kivenheitto Taalintehtaasta ja tuon Galtarbyn laakson päähän, 5-600 metriä lähimmästä asumuksesta, suunnitellaan kahdeksantoista 200 metriä korkean tuulivoimalan teollisuusaluetta. Metsät on maakuntakaavassa merkitty arvokkaaksi lintualueeksi. Kemiönsaaren kunta ajaa tätäkin tuulivoimahanketta täysin voimin.
WWF on tehnyt tuulivoiman rakentajille ohjeet sitä, miten merikotkat on otettava huomioon voimaloita sijoitettaessa. Ohjeitten liitteenä on kartta, johon on merkitty merikotkien parhaat poikastuotantoalueet Suomessa. Koko Lounais-Suomi on sinisten (1-10 poikasta) ja punaisten (yli 10 poikasta) ruutujen peitossa. Alue on kuin pitkä sinipunainen kenkä suomineidon jalassa. Pitikin rannikkoa ylös kohti Pohjanmaata ja alas kohti Hankoa jatkuu ruutujen rivi. Samat merikotkien alueet ovat nyt tuulivoiman rakentajien temmellyskenttinä.
Maailman luonnonsäätiön tuulivoimalaohjeissa sanotaan näin: ”Lounaissaaristossa ja Merenkurkussa on paikallistettavissa useiden, toisissaan kiinni olevien punaisten ruutujen keskittymiä. Näiden keskittymien merkitys merikotkan poikastuotannolle on niin suuri, että ne tulisi rauhoittaa tuulivoiman rakentamiselta laajempina kokonaisuuksina. Merikotkien törmäysriskin tuulimyllyihin on havaittu olevan tavallista suurempi lentoreittien yöpymisalueilla ja niiltä pois.”
On hyvä, että tuo on saatu paperille. Kun niin on kirjoitettu, niin asiat ovat hyvin. Tuon tekstin jälkeen luonnonsäätiön virkamiehet voivat nostaa jalat pöydälle ja nauttia ansaitun pelastustyön hedelmistä. Vai olisiko sittenkin parempi lähteä sieltä Helsingistä likkeelle ja käydä katsomassa mitä esimerkiksi Lounais-Suomessa tapahtuu? Jokin kotkapariskunta voisi olla siitä ikuisesti kiitollinen.
Merikotkan poikastuotantokartan ja tuulivoimalaohjeet löydät täältä: http://wwf.fi/mediabank/868.pdf
Esko Salmela
Taalintehdas
