Ei tuulivoimaa vastaan, vaan kotien puolesta

13.3.2014

Kannatan uusiutuvaa energiaa, mutta vastustan ahneutta, typeryyttä ja piittaamattomuutta, joiden seurauksena miljardien eurojen tuki puhalletaan suurvoimaloilla ulkomaille tai epämääräisille liikemiesryhmille ja mittavat haitat jätetään kylien asukkaille muuttamalla kylät työllistämättömiksi teollisuusalueiksi. Sen sijaan pientuulivoimalat sopivat maaseudun sähkön tuottajiksi. Pientuulivoimalat ovat aurinkopaneelien, -varaajien ja biovoimaloiden ohella erinomainen kylien toimeliaisuuden, vetovoiman ja omavaraisuuden lisääjä.

Esim. Itävaltaan on syntynyt uusiutuvan energian pientuotannolla yli 200 000 työpaikkaa. Siellä valtion tuki myönnetään suurimmaksi osaksi suoraan asukkaille, jolloin raha kiertää paikkakunnalla. Suomessa suur-voimaloille suunnattu tukiraha valuu sähkökaapeleita pitkin pääosin ulkomaille, toteaa Aalto yliopiston professori Peter Lund.

Suurvoimalan valmistuttua kylän traktorimiehelle jää parhaimmillaan muutaman tunnin lumenlinkousurakka ja lähialueen asukkaille pahimmillaan 30 % alentuneet kiinteistöjen arvot vielä 3km etäisyydelle voimalasta. Toki arvon menetys laajan englantilaistutkimuksen perusteella on 10km päässä enää 10 %. Asukkaiden taloudellisia menetyksiä korvataan pienillä rahasummilla. Esim. Tanskassa korvaukset ovat 10000–40000€/kiinteistö. Miten Oulaisten srk on ajatellut asian hoitaa Oulaisissa? . Onhan seurakunnan puuhaaman teollisuusalueen lähialueella noin 120 asuinkiinteistöä.

Helsinki turvasi kiinteistönsä vuonna 2008 kieltäytymällä tuulivoimaloista ulkoistaen haitat maakuntiin. Niinpä Helsingin suojaetäisyys lähimpiin voimaloihin on nyt 100km. Kotkan pesällekin suojaetäisyys on 2km, mutta seurakunnan hankkeessa ihmisen pesälle vain 1km.

Asukkaiden ja luonnon onneksi useat kansanedustajat ja maaseudun keskeiset toimijat (metsäkeskus, metsästysseurat, luonnonsuojelujärjestöt, MHY, palolaitos, kiinteistövälitys jne.) sekä ennen muuta valtuustot ovat tulleet tietoisiksi jättiläismyllyjen kansantaloudellisesta kalleudesta, tehottomuudesta (käyttöaste 10–20%), saasteista, terveysriskeistä, mitättömästä työllistämisestä, tulipaloista, kuolonuhreista, jatkuvasta säätövoiman ylläpidon tarpeesta, hiilidioksidipäästöistä ja hallituksen kiinteistöveron uusista jakosuunnitelmista sekä kiinteistöjen jopa 30 % arvon alenemisesta, rakentamiskielloista ja muista rajoituksista. Esim. noin kaksi viikkoa sitten Vaalan valtuusto hylkäsi tuulivoimasuunnitelmat estäen Manamansaloa muuttumasta massiiviseksi teollisuusalueeksi.

Jos suurteollisuusvoimalat kehittyvät hyödyiltään ja haitoiltaan edes nykyisten pientuulivoimaloiden tasolle, niin niiden tarve ei vähene, päinvastoin. Silloin hyvien tie- ja sähkölinjayhteyksien lähellä olevat rakentamispaikat ovat arvokkaita. Nyt, lipereitäkin liehuttavassa kiireessä, teollisuushankkeen puuhaajilla on pääperusteena surullisimmallaan jopa se, että ”tarvitsemme rahaa haitoista piittaamatta” tai ”koska naapurikunta hyväksyy teollisuustuulivoimalan, niin minunkin pitää sellainen saada ja HETI”.

Pentti Vikström