Tuulivoimalabändi TuuTu

6.2.2014

Tuulivoimalabändi TuuTu
Oulaisten seurakunnan kärkihanke TuuTu (=Tuulesta Tuohta Valtion Velalla) on edennyt osayleiskaavakäsittelyyn. Monet ovat kiinnittäneet huomion TuuTun aiheuttamiin lintukuolemiin. Kieltämättä voimalat ovat lintusilppureita lapojen kärkien pyöriessä 200-300km/h. Kysymys on myös moraalinen. Jos yksittäinen ihminen tappaa joutsenen, niin häntä rangaistaan. Kun Oulaisten seurakunta tekee massiivisella teollisuuslaitoksellaan samaa suunnitelmallisesti, niin seurakunta saa maavuokran nimellä kulkevaa tapporahaa muutaman kymppitonnin vuodessa. Vaikuttaa Juudaan suudelmalta.
Maaseudun kylien elinvoimaisuuden kannalta tuulivoimalaitosten suurimpia ongelmia ovat kuitenkin perinteisen maalaismaiseman menetys, melu, välke, rakentamiskiellot, rajoitukset, kiinteistöjen arvonmenetykset ja voimaloiden lavoista lentävät kappaleet. Nuoko ovat kriteereitä, joilla ev.lut. kirkko myöntää ympäristödiplomin?
Lapojen vioittumisen syitä ovat esim. murtuminen, kuluminen, jäätyminen, jään kertyminen ja metsästäjien harhaluodit. Ramboll Oy toteaa vuoden 2011 raportissa, että vain n. 1/3 roottorien lavoista irtoavista jääkappaleista lentää yli 600 metrin päähän voimaloista. Lisälohtuna maaseudun asukkaalle on, että kappaleet eivät sinkoutuneet yli 900m päähän ja kappaleiden koko oli yleensä alle 1kg. Oulaisten seurakunnan puuhaamat voimalat ovat tosin massiivisempia kuin tutkitut voimalat. Kertyvälle jäälle ei ole syksyllä 2013 julkaistun Stenvallin diplomityön perusteella luotettavaa tunnistusmenetelmää. Seurakunnan voimalaitoshankkeen turvaetäisyydeksi ilmoitettiin vain 250m voimalasta. Sekin tarkoittaa pinta-alana koko voimalaitosalueella n. 200 ha:n turvavyöhykettä. Aluetta ei aidata. Kenen on vastuu, jos seurakunnan uuden ajan linkomies kajauttaa ulkoilijaa jäämöhkäleellä otsaan kuten Daavidin kerrotaan tehneen Goljatille? Moraalinen vastuu on tietysti seurakunnan päättäjillä ja kaavoittajalla.
Seurakunnan voimalaitoksen laajin ongelma lähikylien asukkaille on vaihteleva matalataajuinen ja sykkivä melu, joka lähtee voimalayksikön siivistä. Sen luonne on erilainen kuin liikenteen suhteellisen tasaisella melulla. Matalataajuisena se etenee lähes vaimentumatta kilometrien päähän. Pedersenin tutkimuksessa todetaan, että voimalan 15dB melu koetaan yhtä häiritseväksi kuin rautatien 70dB, tieliikenteen 65dB tai lentokoneen 56dB melu. Tuulivoimalan lähtömelu 110dB vastaa sisätiloissa pidettävää rock-konserttia. Ääniongelma on todellinen ainakin vielä 3km päässä (=tuhansien hehtaarien alueella) voimalaitoksesta. Oulaisten seurakunta puuhaa voimalaitostaan n. kilometrin päähän asutuksesta. Etäisyys on vain puolet sosiaali- ja terveysministeriön suosituksesta.

Aikoinaan matalataajuisen äänen hidasta vaimentumista käytettiin merenkulussa hyväksi. Laivojen su-musireenit lähettivät matalataajuista ääntä. Se kuului jopa 50 km:n päähän. Matalia ääniä syntyy ukkosesta, maanvyöryistä, maanjäristyksistä ja isojen tuulimyllyjen siivistä. Elokuvissa matalilla äänillä kuvataan edessä olevaa uhkaa tai tunnelmia katastrofin aikana. Normaalisti kirkonkelloilla kutsuttaan seurakunnan yhteyteen. Oulaisissa ihmisiä karkotetaan erosivustolle jymisevän melumöyryn ensikonserttia odoteltaessa.

On surullista odottaa muuttolintujen saapumista, kun voimalaitosbändi TuuTu räimäsee silppureillaan kevätaamuna Maaselänkankaalta rockin ”Rakkaat ystävät, tapetaan taas” ja uurastuksensa päätteeksi biisin ”Hyvä veli, montako sait”. Jäätävien talvipäivien hitti tulevien olympialaisten kunniaksi on ”Kovempaa, korkeammalta, kauemmas”. Yöllä TuuTu tempaisee väen pystyyn hirsiseiniä jytisyttävällä enteellisellä ”Visalavalssilla”. Missä ovat vastuu ja välittäminen, biopolttoaineet ja aurinko? Missä on kestävä kehitys?

Pentti Vikström