Tuulivoima-kansalaisyhdistys ry

Linkissä on medianomi Nina Rahkolan ohjelmajakso 2/5 "Terästeollisuus - elintasomme hiilenmusta ydin", huhtikuu 2023, 57 minuuttia: areena.yle.fi/1-61823775 Ohjelma kannattaa katsoa, vaikka siinä on kolme isoa asiavirhettä. Blastr Green Steelin infoissa on yhtä lailla isoja asiavirheitä. - Romun osuus terästuotannosta (p.o. 30 %) - Kiertoon saatujen terästen osuus hylkytavarasta (p.o. 85 %) Nämä kaksi karkeaa virhettä tuottavat täysin harhaisen kuvan terästen kierrättämisestä. - Ruostumattomien terästen osuus teräksistä. Tämä massiivinen virhe tuottaa pahasti väärän kuvan terästen käytöstä. Rahkola ei selvästikään ymmärrä, että raudasta ei tule pulaa vuosikymmeniin. Sen sijaan terästen seosmetalleista moni on jo kriittinen eli että ao. metallin saatavuus on niukkaa ja hinta samalla korkea. Rahkola ei edes mainitse kriittisyyttä ja huoltovarmuutta. Ohjelmassa jää kertomatta, kuinka pitkään teräkset viipyvät rakennuksissa ja rakennelmissa, laitteissa ja koneissa sekä kulkuneuvoissa (keskimäärin 40 vuotta). Tämän vuoksi katsojat eivät voi arvioida terästen kiertotaloudesta yhtään mitään. Terästentuotannon tulevaisuuden arviointi jää epämääräiseksi, kun Rahkola sanoo vain ympäripyöreitä vertailuja. Jutut reikien poraamisesta maankuoreen ja Mars-matkoista sekä perunoista ovat aivan eriskummallisia. Kenian matka tuo juttuihin dramatiikkaa, joka vie ajatuksia sivuun aiheesta. Rahkolan mukaan teräs taipuu moneksi. Se kuulostaa viisaalta puheelta. Se vain kumisee tässä onttouttaan. Terästuotteiden tekniikat (ominaisuudet) ja teknologiat (tuotantomenetelmät) jäävät kovin vähälle huomiolle. Rahkola kertoo, että teräs on ollut naurettavan halpaa. Hän ei kerro, mikä on tehnyt teräksistä halpaa. Harjateräs maksaa x/tonni. Koneteräs 3x/tonni. Molybdeeni-seosteinen ruostumaton teräs maksaa 10-20x/tonni. Työkaluteräkset maksavat enimmillään 50x/tonni. Jokin tässä naurattaa Rahkolaa. Nikkelin korkea hinta teräksissä ei ole naurattanut kymmeniin vuosiin. Mangaani, koboltti, wolframi ja vanadiini sekä harvinaiset maametallit (REM = Rare Earth Metals) ovat strategisia metalleja teräksissä. Rahkola ei ymmärrä erilaisten terästen lajien leveyttä ja valikoimien syvyyttä. SRV:n johtaja Miimu Airaksinen sanoo oikein terästeollisuuden saneeraamisen tarvitseman sähköenergian tarpeen 30 vuoden kuluttua (380 GW). Hänen käsityksensä on sama kuin World Steel Associationin teesit. Arvioiden pohjana ovat terästuotannon määrän kehitys toimialoittain sekä kiertojen prosentit ja viipymät. Airaksinen ei kuitenkaan ymmärrä terästen kierrättämistä kasvavan kulutuksen oloissa. Se on hyvin yleinen kömmähdys. Oulun yliopiston terästutkimuksen johtava professoti Jukka Kömi kertoi Ylelle tammikuussa 2023 käsityksensä vihreistä teräksistä. SSAB (Svenskt Stål) Europen toimitusjohtaja Olavi Huhtala kertoi Ylelle kilpailutilanteesta fossiilivapaiden terästen kehittämisessä. Viesti oli, että Inkoon aikataulu tulee pettämään. Nina Rahkola on tyypillinen aatteiden kyllästämä toimittaja, joka ei ole lainkaan kelvollinen tiedetoimittajaksi. Ammattilaisten ääni ei kuulu valtamediassa myöskään Inkoon vihreän terästehtaan tapauksessa. Nina Rahkola ei saanut ohjelmajaksoon lainkaan helikopterinäkemystä. Jutusta tuli likilaskuinen pannukakku. Aihe on toki vaikea. Vuonna 1950 teräksiä tuotettiin 200 milj. tonnia. Tänä vuonna 1.900 milj. tonnia. Vuoden 2050 lukema on 2.400 milj. tonnia. Teräslajeja on 1.000-2.000 riippuen luokittelusta. Teräksiä on käytössä 40-45 mrd tonnia. Hukassa on 5 mrd tonnia. Arvioin tämän terästuotannon määrästä aika-akselilla, useita lähteitä. Rautamalmeja louhitaan 3 mrd tonnia/a. Tuo määrä tulee riittämään vuosikymmeniä, koska länsimaiden infra on pitkälle kehittynyt ja koska romun %-osuus terästuotannosta kasvaa. Rautakaivoksia on 200 ja lupaavia esiintymiä (prospekteja) 150. Terästen osuus metallien käytöstä on 92 %. Seuraavaksi tulevat alumiini, kupari ja sinkki. Renium on erittäin hyödyllinen teräksissä, mutta sitä on maankuoressa hyvin vähän. Rahkolan mukaan teräs voi olla jopa tärkeämpää kuin öljy. Harvoin kuulee jotakin noin hullunkurista. Puheen taustalla räjäytetään malmikenttää. Ahdistavat aatteet myllertävät toimittajan ajatuksissa, kun "ihmiskunta on ryöstöretkellä luonnossa". Jakson sanoma on selvä: "Ihminen on ahne ja paha. Ja laji vain vahvistuu." Akatemiaprofessori Markku Kulmalan (aerosoli- ja ympäristöfysiikka) ilmeitä on hauska katsella keskustelussa. Maailman ilmatieteen järjestön pääsihteeri Petteri Taalas huomauttaa kolmesta asiasta. Veikkaan, että Taalasta on alkanut tympiä vihreiden agendatoimittajien alituinen jankuttaminen. Suomen energiapolitiikka on sekaisin kuin lelut lattialla lasten leikittyä itsensä uuvuksiin. Muutama vuosi sitten poliitikot surkeilivat, että politiikka on rikki. Vihreisiin hankkeisiin hurahtaneiden poliitikkojen mielipiteet Inkoon hankkeesta ovat aivan takapajuisia. Ilmastotoimittajat eivät tunnu ymmärtävän eksakteista luonnontieteistä juuri mitään (fysiikka, kemia, geotieteet ja biotieteet).

Linkissä on Lassi Okan kandidaatintyö "Tuulivoimaloiden jäätäminen", Lappeenrannan-Lahden teknillinen yliopisto (LUT University) toukokuu 2022, 31 sivua: lutpub.lut.fi/handle/10024/164187 Luvussa 3 on kuvaus jään vaikutuksesta tuuliturbiiniin. Luvussa 4 on asiaa erilaisista jäänestojärjestelmistä. Yhtä kaikki, jäätäminen on yksi tuuliturbiinien monista heikkouksista. Globaali ja kotikutoinen tuulivoimabisnes vyöryttää Suomeen sekundatekniikkaa, joka ei tule toimeen ilman yhteiskunnan antamia investointi- ja tuotantotukia ja hallinnollisia etuoikeuksia. Jos Tarmo Vähä-Pönttönen velttoilee työmaalla ja pitää taukoja omin ehdoin säiden mukaan, hän saa pomolta ja työtovereilta pian pikanttia palautetta. Työkkäristä ja Kelalta Tarmo saa karenssia ja penalttia. Vähä-Pönttönen saa miettiä tykönänsä, mistä saisi taas taaloja taskuun. Suomessa on 1.750 tuuliturbiinia 200 tuotantokentällä. Niiden yhteenlaskettu maksimiteho on huikeat 8.100 MW. Tehontuotto heittelehtii säiden mukaan välillä 0-7.000 MW. Verrataan tätä tolloa touhua liikennöitsijään, jolla on 100 linja-autoa. Jonakin aamuna ne kaikki piiputtavat ruuhka-aikaan. Jonakin iltapäivänä puolet ajossa olevista sammuu kaduille ja teille. Yhtenä iltana kaikki bussit ovat kunnossa, mutta ajoja on vain kolmasosalle. Firma heiluu konkurssin partaalla. Mutta se ei haittaa näköä, jos valtio antaa toimeentulotukia ja laadukkaat liikennöitsijät paikkaavat surkean yhtiön puutteita. Valtio maksaa korvauksia myös varallaolosta. Vihreisiin energioihin ja Milla Magian taikoihin uskovat Ylen ja HS:n ilmasto- ja CO2-toimittajat levittävät punaista mattoa tuulihuijareille. Kaistapäinen meno ja meininki hiipuu kyllä ajan myötä. Joko on kuitenkin aika jouduttaa huijareiden luikkimista karkuun antamalla heille matkalippu Vähä-Pönttölään.

Onko yhteisvaikutuksen arviointi suoritettava, mikäli ELY-keskus sitä vaatii ja kellä on siinä vastuu?

Luontotuhoa sen kuin jatketaan..

Mitä jää suomen luonnosta tuleville sukupolville jäljelle tällä hävitysvauhdilla? Mitään kolkkaa ei haluta säästää. Mitä arvoa on enään joillain natura ym plänteillä, kun ne on ympäröity tuulivoimaloilla. Ei näy eteläsuomessa paljon hankealueita, missä on kehän hankkeet?

Mistä muuttolinnut jatkossa kulkee yli ovat aivan reitillä nämä suunnitellut alueet entä ihmiset jotka on saarrettu tuonne keskelle miten tuolla voi asua. Kuka korvaa vakituiset asunnot ihmisten terveyden?? Entä luonnon muut eläimet ei ole enää mitään paikkaa tulevat ihmisten pihoihin

Mistäs muuten sähköö saataisiinkaan jos ei näitäkin jonnekin laiteta kaikki tarvii ja käyttää tuotetta eikä yhtään jää yli pitää muistaa

Niin että taas luvataan viidesosa ilmasta rahaa ulkomaille

Sinne menee........sijoittajille....no onneksi meille jää siivottavaksi jäljet...toden näköisesti ..meidän...siis valtion...tai..voihan ne ulkomaiset yhtiöt hienoilla suomen kielisillä yhtiö nimillä maksaa sitte käyttö iän lopussa..mikähän on mahdollisuus prosentti....ei ihan 100%..no ei mitään jatketaan samalla tiellä..vai...