Tuulivoimasta on luotu mielikuva päästöttömästä tavasta tuottaa sähköä. Esimerkiksi Suomen tuulivoimayhdistyksen toiminnanjohtajan Anni Mikkosen mukaan (HS 23.12.2015) tuulivoimala korvaa sen rakentamiseen, ylläpitoon ja purkamiseen tarvittavan energian aiheuttamat hiilidioksidipäästöt 3 – 9 kuukauden tuotannollaan. Raaka-aineiden ja valmistuksen vaatima energia voidaan ehkä tuottaa tuossa ajassa. Lobbarina hän unohtaa, että kaikkeen rahankäyttöön ja erityisesti verokertymästä maksettuihin tukiin sisältyy merkittävä hiilipanos.
Hiilipanos voidaan arvioida budjetista maksetuista tuista, valtion budjetin koosta ja budjetin keräämiseen tarvittavista hiilipäästöistä kaavalla [tuulienergian hiilipäästöt = (tuki/budjetti)*tarvittavat päästöt]. Koska Suomen koko kansantalous on verotuksen kohteena ja kokonaisveroaste on lähellä kansainvälistä huippua, voidaan olettaa, että koko Suomen kansantalouden hiilipäästöt tarvitaan verorahojen kokoamiseen. Suomen ilmastopäästöt ovat noin 70 miljoonaa tonnia (CO2-eq, ilmasto-opas.fi, 2008), valtion budjetti 100 miljardia euroa ja tuulivoiman kokonaistuki 150 miljoonaa euroa (arvio) vuodessa. Näillä olettamuksilla saadaan tuulivoiman hiilipäästöiksi 105 000 tonnia (CO2) vuodessa. Tuulisähkön tuotanto oli v. 2014 noin 1100 GWh. Tästä saadaan tuulisähkön ominaispäästöiksi noin 100 kg/MWh. Hiilellä tuotetun sähkön ja lämmön yhteistuotannon hiilipäästöt ovat noin 220 kg/MWh (Motiva) eli tuulisähkön ominaispäästöt ovat lähes puolet hiilellä tehokkaasti tuotetun sähkön ja lämmön yhteistuotannon päästöistä.
Tuulivoimaa voidaan väittää päästöttömäksi vain, jos sitä käytetään ilman tukia tukien maksatusperiodiin (12v) nähden pitkä aika eli 50 – 100 vuotta. Runsaat tuet ja hyvä tuotto tukijakson aikana on houkutellut sijoittajia rahavirran ääreen. Tukien maksamiseen ei kuitenkaan liity mitään velvoitetta käyttää laitoksia tukijakson jälkeen, joten on todennäköistä, että rahan kalastajat lopettavat toiminnan tukijakson päätyttyä. Ruotsissa on myynnissä noin 50 tuulimyllyä, jotka juuri ylittävät tukien maksatuksen 20 vuoden määräajan. Uutisen mukaan (HS 22.1.2016) IKEA korvaa Ajoksen tuulipuiston purkamalla vanhat yksiköt ja rakentamalla niiden tilalle suurempia yksiköitä. Kysymyksessä on mitä ilmeisimmin keinottelu tukirahoilla. Tuulisähkö näyttää olevan keino rikastua riskittä valtion verovaroista maksamilla tuilla. Kyse on yksinkertaisesti kansan ja veronmaksajien harhaanjohtamisesta ja valheellisten argumenttien käyttämisestä.
En näe yhtään objektiivista syytä rakentaa Suomeen tuulisähkön tuotantoa, sillä sen hiilipäästöt ovat merkittävät, tuotetun sähkön kustannukset ovat noin 3-4 kertaa markkinasähkön hinta ja sähkön arvo tuotannon satunnaisuudesta johtuen on vähäinen. Lisäksi rakentamisella tuhotaan harmoninen luonnonmaisema, josta johtuvia kiinteistön arvonlaskuja kukaan ei korvaa, laitokset toimivat isojen lintujen silppurina ja toiminta aiheuttaa melu- ja terveyshaittoja. Laitosten tukea olisi merkittävästi pienennettävä, jotta laitokset vähitellen myytäisiin pois. Näin on jo tehty monessa maassa.
Kasvihuoneilmiöön sinänsä on suhtauduttava vakavasti mutta keinovalikoimasta on poistettava valheellinen, tehoton ja anekaupan luonteinen toiminta. Toiminnan reunaehtona on nykyinen tuotantorakenne ja siihen liittyvät hiilipäästöt, joten ratkaisut eivät ole helppoja. Muiden maiden huonoa ajattelua ei tarvitse matkia.
Matti Valo, DI, Helsinki, 22.1.2016