Tuulimorsian ja maaseudun mies

19.3.2014

Suomen kunnissa on ravannut viime aikoina lipeviä kauppamiehiä viekoittelemassa sulhoja puistopuuhiin kylän väen ikkunain alle. Taitaa morsioiden laskettu aika lähestyä tai kauppatavara on muuten epäkelpoa, koska tarjoavat vuotuisia myötäjäisiä niin sulholle kuin kunnan isille.

Morsiot ovat kauniita, ainakin nimiltään. On raikasta Tunturituulta, kepeää Ilmatarta ja puhtoista Lumituulta. Hieman kokeneemmilta kuulostavat juureva Honkatuulet ja vähän homssahtava Peikko. Vauhdikkaita lienevät väkkärämäinen Propelli, suoran toiminnan Puhuri ja käytetyllä tavaralla kauppaa käyvä Maatuuli. Luulen kuitenkin, että karskeinkin maaseudun ukko värähtää kevääseen, kun pornahtavalta vaikuttava Tuulikolmio lehahtaa kaupoille.

Oulaisten srk hurmaantui saksalaisesta wpd:stä. Liekö kauppatavara esiintynyt kauppiaan itsensä kuvaamissa mallinnuksissa vähäpukeisena, kun kaupat syntyivät vaivihkaa, salassa kylän väeltä. Tehtiin 50 vuoden sopimus 30 vuoden koeajalla kahdeksasta kookkaasta, Kaukoidässä alulle pannusta, germaanista. Vaaleita kolosseja ovat kaikki ja ilman rihman kiertämää, käyttöastekin vain 10–20%. Maaseudun mies tuli uteliaaksi. Onko tuo syntiä, sitä maksullista?

Mies sai selville, että saksalaismorsianten äänet ovat oudon matalia ja kantavat kauas. Äänen voima selviää tohtorien mukaan vain C-asteikon äänimittarilla, ei sillä A- mittarilla, jolla oman vaimon ääntä voisi mitata, jos haluaisi. Lisäksi äänen lähtöpaikkaa ei pysty korvin selvittämään edes maaseudun miehen vaimo. Siitä mies innostuu ja toiveikas askel suuntautuu usein tontin kulmalle, karvareuhkan läpät terhakkaasti pystyssä, katse Maaselänkankaalle. Joko morsiot ovat tulleet?

Vaalearunkoiset saksattaret saapuvat järeillä rekoilla ja asettautuvat sulhonsa siunaamina käyttöpaikalle ansainta- asentoon. Outoa, sulho poistuu kauas kaupungin humuun kauppamiehen kainalossa, hämmästyy maaseudun mies. Tosin hän tietää, että sulhon ei tarvitse morsiolle evästä kantaa. Ruokailun periaate on raakaa lähiruokaa, mieluiten lintua tai lepakkoa. Niin ja luotolla tietysti, kyllä valtio maksaa, kunhan morsion vähän raajojaan pyörittää.

Morsianten kunnosta on huolehdittava, alasti kun ovat. Konehuoneessa onkin 1000l voiteluöljyä ja tehokas sähkötoiminen esilämmitys. Ajoittain tunteet kuumenevat niin, että rakkaus roihahtaa ilmiliekkiin. Silloin palomiestenkin on pysyttävä kaukana roiskeista kiihkeää kohtausta kiikaroiden. Miten roihun sammutat, kun kilometriä lähemmäs ei uskalla edes mennä? Polttavatko arvonsa puolittaneen mökkinikin, pelästyy maaseudun mies.

Ensihuuman mentyä morsiot osoittautuvat syöpöiksi ja juopoiksi meluhäiriköiksi, äänensä mukaisiksi C-luokan lonksuttajiksi. Vain sopivalla tuulella tekevät työnsä ja usein yöllä. Silloin maaseudun mies tuntee, että on päivä ja ponnistelun aika. Mies valvoo ja väsyy, miettii ja ihmettelee. Miksi minun on vielä maksettava tästä sulhon lystistä muuan kymppi kuussa? Luulosairaaksi kauppamiehet väittävät. Mies miettii, muutanko muualle, menenkö manalle vai lähdenkö latvalinnustukseen. Jälkimmäisessä puuhassa on monta morsioita mennyt manalle, tietävät tutkijat.

Onneksi mies muistaa vaimonsa. Sillä on sentään ääni, jonka voi mitata A- mittarilla. Kun maaseudun miehen vaimo ärähtää, niin A-mittari kohahtaa sataan, eikä työmääräyksestä ole pienintä epäselvyyttä, miehelläkään. Kyllä oma vaimo on korkeinta A-luokkaa! Pysykööt aivoihin tunkevat C-luokan saksattaret kotonaan jurraamassa, kalliitakin olivat. Saksassa saivat aikaan 50 miljardin euron ongelman. Kyllä, ne olivat niitä maksullisia naisia, tuumaa maaseudun mies ja ottaa Nunna-uunista kypsän teeripaistin vaimolleen.

Pentti Vikström
Oulainen