Tuulivoimasähkön kaupassa nähtiin omituinen näytelmä vuoden 2012 loppupuolella. Siinä konnaa epäiltiin pahimman luokan petoksesta, mutta todisteiden puutteessa jalkaraudat jäivät sikseen ja tyydyttiin vain uuden, ehkäisevän lain laatimiseen uusien mahdollisten koiruuksien estämiseksi. Näytelmän konnat kulkivat omaa tietään edelleenkin lakerikengissä ilman kahleita kintuissa.
Uusiutuvan energian sähkö on kulutuksessa silminnähden ihan samanlaista kuin esim. kivihiilellä tuotettu. Eroa ei kukaan pysty näkemään. Ainoa todistus siitä on sähköyhtiön paperilla – niin ja tietysti myös sähköyhtiön laskussa.
Kuluttajan täytyi siis uskoa, jos laskussa seisoi, että tämä on uusiutuvaa energiaa, esim. tuulisähköä. Heräsi kuitenkin vahva epäilys siitä, ettei tavara ollutkaan sitä, minkä myyjä oli luvannut ja josta myyjä laskutti. Huhuttiin yleisesti, että sama ”vihreä” sähkö myytiin moneen kertaan. ”Vihreä” antoi niin hyvän kuvan yhtiöstä, että se kannatti. Tätä pyhitettyä sähköä saattoi sitä paitsi aina ostaa muilta yhtiöiltä, jotka myydessään vakuuttivat tavaran aitouden. Ja tottahan kaverin on uskottava toista kaveria.
Epäilyt olivat kuitenkin niin vahvoja, että katsottiin aiheelliseksi laatia laki, joka estäisi tämän saman tavaran myymisen kahteen kertaan. Jos uusiutuva energia oli lopussa, ei myyjä pystyisi myymään esim. sitä kivihiilellä tuotettua uusiutuvana energiana. Haluttiin estää, ettei laskuissa enää seisoisi esim tuulienergia jos se ei tuulienergiaa ollut. Sähköyhtiöt haluttiin lailla pakottaa myymään vain sen verran uusiutuvaa energiaa kuin sitä uusiutuvaa oli tuotettu.
Tietysti sähköyhtiöt kielsivät vilpin jyrkästi. Puolustukseksi yhtiöt kertoivat, että ”tuuli-, vesi- tai biolähteisiin perustuvaa sähköä tarjotaan kosolti enemmän kuin mitä yhtiöiden asiakkaat haluavat ostaa”. Myönnettiinköhän tässä tehty vilppi vai olikohan tuo lipsahdus?
Asia on juuri nyt ajakohtainen, kun mainittu kieltolaki kirjoitettiin toteutuvaksi kolmessa vaiheessa, joista viimeisen vaiheen – rekisterijärjestelmän käyttöönoton – päivämäärä on 1.3.2014. Tuon päivämäärän jälkeen ei liene paluuta entiseen, ellei sitten lain rikkoja halua mustavalkoraidallista Kakolan työasua ylleen. Kaiken pitäisi kuitenkin nyt olla kunnossa ja konsulit valvovat.
Vai valvovatko? Silmään pisti energiayhtiö Vattenfallin mainosteksti. Siinä myytiin sataprosenttista, luonnonsuojeluliiton suosittelemaa tuulivoimalla tuotettua tuulisähköä, jonka alkuperämaa on Ruotsi tai Tanska. Valvovatko konsulit yli Suomen rajojen? Ja vielä: myykö Vattenfall Suomessa suomalaisten kuluttajien tarpeisiin sellaista tuulisähköä, jota tuotetaan ruotsalaisten tai tanskalaisten veronmaksajien tukirahoilla?
En minä tiedä. Vastatkoon joku, joka tietää.
Esko Salmela
Taalintehdas
